Sweetshot's jackrussellinterrierit

Talviset treffit

2012-02-05T22:09:00.000-08:00

Tänään saapuivat iki-ihanat kasvatinomistajat mahtavine koiruuksineen rehvaamaan äiskää ja sisaruksia! Ice cream-pentueesta paikalle tupsahtivat Laten ehdottomasti paras leikkikamu Tinja, Hänen Ylhäisyytensä Lara sekä tätä nykyä aikas rrrrrretee Paavo-veikka. :o) Pikkusisko- ja velipuolia Chocolate-pentueesta saatiin meitä viihdyttämään supersuloinen Aatu ja tirpsakka tytsy Anna. Kasvateista Anna ja Paavo saapuivat perille ensimmäisinä, ja siinähän piti tietysti Paavon muistuttaa, että minähän olen sitten mies talossa! Pave-poitsulla on siis alkanut testosteronit jylläämään, hää on ihan yhtäkkiä huomannut, että määhän oon ihan sairaan komee jätkä ja muittenki tulis tietää se. ;) Anna-tyttö siinä sitten hiukan yritti pojalle kertoa, että mää oon hei pieni vielä, älä mua kiusaa! Mutta reippaasti jatkoi Annakin siitä sitten omien sisarustensa kanssa riehumaan. :o)

Russelilauman oloinen kaaos. Jaiks.

Hetken kuluttua saapui ah-niin-ihana Tinjamiini, ja Late unohti Paavon samantien. Siitä lähtien kaksikko leikki taas kuin viimeistä päivää, ja Late ois kyllä tehnyt vähän muutakin... Eipä unohtunut Tinja koko iltana sitten pojan mielestä, niin oli herra maansa myyneenä sohvan nurkassa kun tyttö vaan otti ja lähti. Meidän rakastunut hömppä. :o) Mutta eipä siinä mitään, Tinja onkin oikein nätti tyttö ja tosi kivan luonteinen! Tinjaa ei oltukaan nyt pitkään aikaan nähty, mutta on se edelleen kyllä niiiiiiiiiin ihana - Latella on siis hyvä naismaku. ;)

Suloinen Aku-herra!

Larakin sieltä sitten pian saapui ja hyi ällötys, mitä siellä oli prinsessaa vastassa! Haisevia, rumia, äänekkäitä PENTUJA! Tännekö pitäis jäädä. ;( Ja Roosa-äiskäkin vaan huutaa siinä vieressä. Eli Laran treffit sujui pitkälti istuen Marjo-äiskän sylissä turvassa muilta koirilta. Ne ei vaan niinku ollu yh-tään Laran tasosia leikkikamuja. ;) Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä saatiin viimein nähdä ihanista ihanin Aatu! Herra joutui tietysti heti muiden silmätikuksi, kun kerran viimeisenä saapui. Isoveli Paavo oli ehkä jopa liiankin kiinnostunut pikkuveikastaan, mutta Paavohan tunnetusti on suvaitsevainen - käyhän herra itsekin säännöllisesti kylpylässä ja koiratanssissa. ;o)

Paavo kurmuuttaa.

Treffit sujuivat oikein mukavasti, mutta pakkasen ja kylmän tuulen takia ei kauaa ulkona viihdytty. Oli oikein mukava päivitellä kuulumisia ja nähdä kuinka "uudemmat kakarat" on tähän mennessä kehittyneet. Kiitokset kaikille osanottajille, ootte te kyllä kivoja. :o) Kuvia ei päivästä oikein saatu, mutta kivat muistot kyllä jäi!

Pikku Aamu vierailee

2012-01-18T20:14:00.000-08:00

Tänään saimme vieraaksemme ihanaisen Aamun, joka lähti pesueesta ensimmäisenä valloittamaan suurta maailmaa. 8-viikkoisena pienokaisena neiti oli... noh, aika hirveä, joten jännityksellä odotimme, mitä sieltä tulee. Sieltä tulikin sitten kiltti, pieni, siro, sileä neitokainen. :o) Aamu tuli luokse pienimmästäkin käskystä ja osasi jo hienosti istumisen yms. Roosa-mamma veti herneet nenään ja antoi pienelle heti hammasta. Aamu oli kuitenkin reipas russelilapsi ja leikki meillä lopulta sisaruksineen kuin viimeistä päivää. Asta taisi pelästyä äiskän komennusta enemmän kuin itse komennuksen kohde... :o)

Namia! Karvaiset kakarat ja niiden karvaton systeri. :o)

Koska iltapäivä hiipi aika nopsasti kohti iltaa, ei paljon tullut kuvia räpsittyä. Ensi kerralla sitten, onneksi neiti asuukin lähellä! Hetkeksi ehdimme hilpaista tummenevaan lumiseen iltaan rymyämään, mutta tulimme pian takaisin sisätiloihin, koska Aamu niin vaati. Ei tällä neidillä kun ole ihan sellaista talvivarustusta kuin mitä meidän pörrökaksosilta löytyy. :o) Asta ei alkuun ollut kovinkaan innostunut siskostaan, mutta Aarre sitten sitäkin enemmän... Kaipa sen mielestä Aamu oli nätimpi kuin Asta, joka siinä vieressä aina notkuu. :o) Siskoksille ehti kyllä illan mittaan kehittyä oikein muutamakin hammastaisto, edelleen kulkee geeneissä siis tuo sisarusrakkaus.

Pimeetä ja kylmää. Sisälle!

Oli todella mukavaa nähdä Aamu, ja huomata varsinkin sen hieno kehitys kohti russeliaikuisuutta. Ei ollut neiti enää se hirveä kakara, joka napsautti hampaansa jokaiseen eteen tulevaan käteen/jalkaan/huonekaluun/leluun/sisarukseensa, vaan Aamu osasi ihan oikeasti käyttäytyä todella hienosti ja silti olla russelimaisen reippaana valmiina kaikkeen. :o) Luustoltaan neiti on kyllä kevyempi kuin muut sisaruksensa, mutta kokokin on aikas pieni. Vastakohta Aarre-pallero toivoo näkevänsä Aamu-siskon pian uudestaan! :o) Ja kaipa se Astakin siskon seuran vielä välttää... ;)

Heihei Aatu

2012-01-07T19:40:00.000-08:00

Aatu löysi viimein oman perheensä Punkalaitumelta. Omistajat ovat tuttuja Annan (Sweetshot's Aguila) omistajan kanssa, joten sisaruspainipäiviä on varmasti tiedossa. :o) Perheen hevoset ja ihana pystykorvavanhus tulevat myöskin viihdyttämään meidän pikku Akun päiviä. Tallusteleepa poitsun pihamaalla kuulemma hyvinkin usein myös oma rotukaveri: suloinen Veikko (Huoleton Corona Borealis)!

Meidän reipas pikku pilkkukorva!

Aku on ollut esimerkillinen paperille pissijä: Asta-siskolta se paikka tuppaa usein unohtumaan... Poitsu tykkää hengata sylissä ja varastella ruokaa, varsinkin sisaruksilta. Imuri onkin ollut herran toinen lempinimi täällä kasvattajan hoteissa. :o) Aku on ollut selkeästi Annan kanssa pentueen rauhallisimmat kaverit. Aarre-veikkaa ei taas taitaisi muut kuin true terrieri-ihmiset kestää... Vielä se uhoaminen on söpöä, mutta muutaman kuukauden päästä ei. Nyt alkaakin pojalla sitten oikein kunnon käytösarmeija! Meillä jatkuu siis pikkuisten termiittien tuhot, kun Aku-poika taas taitaa valloittaa koko Punkalaitumen kiltillä pennunkatseellaan. :o) Toivotamme meidän pikku sylivauvalle sekä Sirulle perheineen hurjasti onnea tuleville vuosille!

Kuinka suloinen voi pieni russelilapsi olla asteikolla 4-10:een? Näköjään tollaset +150. :o)

Heihei Anna

2011-12-20T18:17:00.000-08:00

Tänään lähti meidän pieni ja rauhallinen tytöntyllerö kohti uusia seikkailuja Kokemäellä. Kavereita löytyy kaksin kappalein ja vieläpä omaa rotua - workkimallia tosin. Neiti oli jo kuvien perusteella valloittanut tulevan omistajansa sydämen, ja tavatessa se tunne vain voimistui. Muiden kaahatessa ympäri kämppää Anna pyysi vain syliin killittelemään. Melkoinen sydänkäpynen. :o)

Voiko näitä simmukoita kukaan vastustaa?

Anna on hyvin vahvaluustoinen ja malliltaan melko vanhanaikainen narttu. Luonteeltaan neiti on tosiaan poikkeuksellisen rauhallinen, häntä ei sana "termiitti" kuvaa sitten ollenkaan. Toisin kuin pentueen muita kakaroita... ;) Tytteli pyytää syliin makoilemaan, tottelee kieltosanat kerrasta eikä revi paikkoja sydämensä kyllyydestä. No onko se sitten terrieri ollenkaan? On se! Nimittäin kyllä Anna osaa ainakin puolensa pitää - Roosa kun tykkää usein kiusata kakaroitaan ja kyllä tältäkin neidiltä naskalihampaista saa ja kirpakasti saakin. :o) Kasvattajatädeille tuli kyllä kova ikävä tätä tytsyä... Onneksi neiti kuitenkin asuu lähellä! Toivotammekin kaikkea hyvää yhteiselle taipaleellenne Susanna, Mikko ja Anna. :o)

Rakkaat Annamme.

Heihei Alpo

2011-12-16T09:02:00.000-08:00

Niin lähti sitten meidän oma pusupoikakin kohti uutta kotia. Kun uusi perhe tuli poikaan tutustumaan, ei Alpo ehtinyt paljoa itseään esitellä. Oli niiiiiiin kiire leikkiä ja touhuta ympäriinsä, varsinkin sohvan takana tapettia repimässä. ;) Ihana poika Alpo kerta kaikkiaan on, reipas ja tottelevainen. Yksi pahe siltäkin silti löytyy: puntissä roikkuminen kävellessä.No mutta mikäs terrieri se on, jos ei naskaleitaan silloin tällöin johonkin sopimattomaan paikkaan upota. :o)

Alpo-poika palelee helposti ulkona.

Teuvalaisen perheen oli hieman vaikea löytää meille tässä joulukuun pimeydessä, sillä navigaattori ei suostunut bongaamaan meidän kotia kartaltaan. Ai mitenniin asutaan jossain Jumalan selän takana... :o) Onneksi puhelin-navigaattori (eli allekirjoittanut) pelasti tilanteen ja perille päästiin turvallisesti. Alpoa odottaa uudessa kodissa kaksi norjanharmaata, isä ja poika, jotka hienosti vahtivat pihapiiriä isännän poissa ollessa. Perheessä on ollut russeli aikaisemminkin, ja meidän pusupoika menikin täyttämään tämän kaverin tyhjää paikkaa. Ja siinä se onnistuukin varmasti, sillä Alpo on kyllä maailman suloisin pikku kaveri. Toivotammekin Joukolle ja muulle perheelle paljon onnea meidän ihanan Alpon kanssa! :o)

Herra Hörökorva!

Heihei Armi

2011-12-08T21:33:00.000-08:00

Armin perhe oli angiinan riivaama, joten neidin haku viivästyi parilla päivällä. Armi oli riehunut koko päivän, lähes viisi tuntia putkeen, kun uusi perhe tuli vauvaansa noutamaan. Muut telmivät aamupäivällä pari tuntia, ja nukahtivat sitten samanmoiseksi ajaksi. Eli kun muu pentue kirmasi iloisena ja pirtsakkana Armin uuden perheen ympärillä, meni tämä tyttö itse oman ihmisensä syliin tutimaan. Rennosti lähti siis tämä plikka kohti uutta kotiaan Kuortaneella. :o)

Armi ja Roosa-mamma poseilee.

Armi on toinen kahdesta tämän pentueen lempinartustamme, ja tulee toivottavasti tekemään meille pentueen tulevaisuudessa. Tähän tyttöön ollaan siis aivan erityisen tyytyväisiä. :o) Terrieriluonnettakin löytyy ja reippaasti! Ja väritys on hyvin kaunis. Armin uudesta perheestä löytyy niin koirakavereita kuin lehmiä ja hevosiakin. Pupunenkin talossa hyppelee. Neiti pääsee toimimaan tallin virallisena rotanlahtaajana ja eiköhän tytsy näyttelykehissäkin muutaman kerran pyörähdä. Innolla kyllä odotamme tämän pikku ärriäisen kasvamista, ja samalla toivottelemme Armille ja Riikalle paljon onnea tulevaan! :o)

Pilkkukorvainen söpöliini.

Heihei Aamu

2011-12-06T14:34:00.000-08:00

Tänään pennut täyttivät 8 viikkoa, ja niin oli Aamun aika lähteä ensimmäisenä pesästä. Ensin niin kiltti, sitten niin... Noh, terrieri. :-D Neiti näytti kaikki ei-niin-mukavat temppunsa Kaisun hakiessa sitä uuteen omaan kotiin. Jonka se temppujensa jälkeenkin sai vielä pitää. :-D Tosiaan Aamu on ollut arimmasta päästä tässä pentueessa: ulkona se ei ole aivan niin päättömästi menossa mukana kuin muut sisaruksensa. Sisällä siitä sitten muotoutuukin oikea hirviö... Neulanterävät hampaat uppoutuvat käsiin, jalkoihin, huonekaluihin, Roosa-äiskään ja niin edelleen. Onneksi olemme opettaneet nämä(kin) pennut oikeiksi sylivauvoiksi, se on paikka missä Aamukin rauhoittuu. :o)

Aamu ihmettelee ensimmäistä lumimaisemaansa.

Aamua tulemme näkemään tulevaisuudessa varmasti useinkin, sillä neiti muutti vain 15 minuutin matkan päähän Huittisiin. Omistajakin on vanha tuttu, sillä kävimme samalla tallilla ratsastamassa pieninä. Uudessa kodissa odottaa vuoden vanha kääpiöpinseri Cindy, joka ei ole vielä aivan varma, mitä ajattelee tästä pikku termiitistä... Saa nähdä, kuinka meidän neiti sitä alkaa terrorisoimaan sinne päästyään. :o) Pikku surusilmän nimeksi jäi Aamu, ja virallinen nimihän on Sweetshot's Favorina. Tosiaan suklaiden mukaan olemme nämä pennut nimenneet - tarkkasilmäiset voivat huomata muutamissa joulukalentereissa muun muassa Aamun virallisen nimen... ;) Toivotamme kaikkea hyvää Aamulle, Kaisulle ja Cindylle tulevaan! :o)

Aamukaste - suloinen kuono pikku pisaroiden peittämänä.

Eläinlääkäriä maistelemassa

2011-11-28T17:43:00.000-08:00

Tänään pennut vietiin aivan uuteen ja ihmeelliseen paikkaan - nimittäin eläinlääkäriin! Kotona hurjasti leikkineet pennut olivat jo sikeässä unessa, kun pääsin eläinlääkärin odotushuoneeseen. Vieraita koiria tai muitakaan eläimiä ei tällä kertaa meidän eteen osunut, mutta silti uudet hajut herättivät meidän pienet seikkailijat katselemaan edes hiukan ympärilleen. Asta-neiti tietenkin vain jatkoi nukkumistaan, mitäpä sitä turhaan herätä ennen kuin pakko on.

Pörrökaveri. Ja joo, tää on ihan oikea koiranpentu! :D

Kukaan pennuista ei oikein tykännyt hyvää, kun iso ja hirvittävä mikrosiruneula tungettiin niskaan. Varsinkin Armi pistin oikein kunnon shown pystyyn: neiti vikuroi kuin villihevonen ja meinasi lentää eläinlääkärisedän sylistäkin lattialle. No ei tämä vielä mitään, mutta se ääni mikä tästä pikku russelilapsesta lähti... Joku pahaa-aavistamaton lenkkeilijä voi nyt mitä todennäköisimmin luulla, että aluesairaalan kupeessa onkin teurastamo, eikä eläinlääkärin vastaanotto. :o) Toinen mainitsemisen arvoinen käyttäytyjä oli Aarre, jonka häntä heilui koko operaation ajan. Poitsu huusi kivusta, mutta silti se oli vaan kivaa olla huomion keskipisteessä. Meidän höpsö. :o)

Onnistuu se pukittelu kotioloissakin. :o)

Nyt päästään sitten viimeinkin siihen aiheeseen, joka kaikkia tietysti kiinnostaa... Kaikki pennut ovat hyvinvoivia ja kaikin puolin terveitä! Eläinlääkäriä siteeratakseni: priimakunnossa olevia pentuja, joista ei moitteen sanaa löydy. :o) Eli taas yksi syy lisää olla ylpeä näistä kavereista!

Aarre-pallo löysi oman aarteen.

Ulkoilua

2011-11-22T09:55:00.000-08:00

Pennut ovat päässeet nyt ensimmäisiä kertoja pihalle. Säät ovat olleet huonoja, mutta mitäpä meidän kakarat sanoo siitä: eivät välitä sitten niin pätkääkään! Vaikka tuulisi tai sataisi kuinka paljon, nää vauvat vaan kaahaa ympäri pihaa tuli jalkojen alla. :o) Aivan ensimmäisellä ulkoilukerrallaan kaikki olivat kuin olisivat käyneet ulkona jo tuhannesti. Ainoastaan Alpo-poikaa hieman harmitti moinen pyrähdys heti lämpöisten päiväunien jälkeen. :o) Ja meidän kiltti ja ihana Aamu-tyttönen paljasti oikean karvansa: ilmeisesti raittiin ilman myrkytyksen saanut neiti kävi sisarustensa päälle kuin yleinen syyttäjä! Sieltä surusilmäisen suloisuuden alta alkaakin paljastua jo ihan oikea russeli... :o)

Pimu on pentujen lemppari. Pennut taas... Noh, ei niin lemppareita Pimulle. :D

Erityisesti Asta on viime viikkoina noussut kärkisijalle pentueen pirullisimpana päsmärinä. Jos joku pennuista huutaa kuin syötävä - se on Asta. Jos kuulee jonkun järsivän huonekalujen jalkoja - se on Asta. Jos joku pentu kiusaa toista oikein olan takaa - se on Asta. Tämä Pikku Perkele on vienyt sydämemme täysin. :o) Myös Aatu-herra päräyttelee hyvin usein leikkien ohessa suloisia pikkuterrierin ravistuksiaan - ja lelut on niiiiiiin tapettu. :o) Alpo on meidän pikku pusuttelija, mutta tykkää silti roikkua punteissa: tätä tapaa yritetään kovasti saada siltä pois.

Tuhma Alpo!

Yksi kokonainen kuukausi

2011-11-08T21:07:00.000-08:00

Pennut täyttivät tänään 4 viikkoa ja otimme niistä sen kunniaksi ensimmäiset seisomakuvat. Vauvat ovat vielä aika makaroonia, eli varsinkin takapää tuppasi horjumaan puolelta toiselle trimmipöydällä. :o) Suht hyvät kuvat kuitenkin seitsikosta saatiin. Aatu-poika näyttää kuvassaan vain siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. ;)

Quasimodo? ;D

Ensimmäiset innokkaat pennunkatsojatkin kävivät viime viikolla. Suurimmaksi osaksi meidän pikku palleroiset nukkuivat vierailijoiden aikana: paras aika pentujen virkeyden kannalta olisi tulla katsomaan illalla niiden iltaruoan aikaan! Silloin riittää meillä vilskettä enemmän kuin tarpeeksi. :o) Late-veikka on innoissaan leikittämässä ja Roosa-mami hoitaa ja putsaa huolella. Imettäminen on vähentynyt huomattavasti, kun pennut ovat saaneet ensimmäiset neulanterävät törröttimet ientensä koristeiksi. Olohuoneessa on myös tämän myötä alkanut aikamoinen haukkailun valtakausi!

"PRKL!!!" Aarteella on isoveikalle asiaa.

Pennut ovat saaneet paljon lisää varmuutta ja rohkeutta. Meidän pippurinen Pikku Myy eli Asta on varsinkin aikamoinen seikkailija. :o) Pieni uskalsi lähteä ihan yksinään keittiötä tutkimaan. Aiemmin Aarre ja Aamu olivat hiukan varovaisempia kuin muut, mutta nyt on tämäkin kaksikko oppinut pahoille tavoille. Eritoten johdot kiinnostavat: hurmuripoikammekin töpsyttelee häntä heiluen ympäri olohuonetta etsien jotakin mihin iskeä hampaansa. Kaikki pennut ovat saaneet hienosti painoa ja ovat oikein ihananluonteisia jokainen. Eihän niistä malttaisi millään luopuakaan! Neljä viikkoa on kulunut huiman nopeasti.

Anna äiskän kainalossa. :o)

Ensimmäinen kiinteä ateria

2011-10-29T18:16:00.000-07:00

Tänään pennut maistoivat ensi kertaa jauhelihaa! Ja voi pojat... Se tosiaan upposi! :D Parin päivän ajan pennut tunkivat Roosa-mamin kipposelle imemään lihalientä, joten oli mielestämme aika tutustuttaa ne kiinteämpäänkin ruokaan. Jauheliha maistui erityisen hyvin kaikille vauvoille, ja voi sitä huutoa, kun jauheliha-lautanen katosi nenän edestä... Aikamoisia kiukkupeffoja asustelee ainakin meidän pentulaatikossa. :o)

Ai mitenniin liian pieni lautanen?!!?

Nartuista erityisesti Armi ja uroksista erityisesti Aarre ovat kovia murisemaan esim. kynsiä leikattaessa tai kun asiat eivät muuten vain mene kuten pikku ärräpäät haluaisivat. Kaikki pennut hoipertelevat jo hienosti ympäriinsä ja laumastamme varsinkin Late on hyvin kiinnostunut niistä. Isoveikka hoitaisi pentuja enemmänkin, jos Roosa-mami vain antaisi. :o) Late on varmasti enemmän kuin kiitollinen saadessaan tässä parin viikon sisällä seitsemän pientä villiä vekaraa mukaan leikkeihinsä! Muut koirat eivät osoita sen suurempaa kiinnostusta vauveleihin. Aku-kissa käy vain puskemassa pieniä, eipä taida herra muistaa kuinka terävät hampaat niille kohta tulee kasvamaan... :o)

Anna-narttu nimettiin rakkaan isomummumme mukaan, jonka lähdöstä tuli tässä kuussa jo kokonainen vuosi.

Vauvat voivat siis hienosti, mutta entäpä mamma? Roosa on antanut hienosti maitoa isolle pesueelleen ja hoitanut vauvat muutenkin erinomaisesti. Pari ensimmäistä viikkoa onkin mennyt siinä, että pieni perhe viettää suurimman osan ajastaan keskenään. Mitäpä sinne tuppaamaan muuten kuin tarvittaessa. Ruokansa Roosa on saanut 6 kertaa päivässä tasan neljän tunnin välein runsaan nesteen kera - olipa sitten yö tai päivä. Välillä Roosa pääsi jopa hieman lihomaan, joten annosta sitten hiukan pienennettiinkin. Mutta siis, nyt on meillä iloisen pulskaa sakkia niin pentulaatikossa kuin sohvallakin! :D

Iso poika Alpo ja pieni neiti Asta.

Suklaanappeja

2011-10-13T10:38:00.000-07:00

Tiistaina 11.10.2011 näki päivänvalon järjestyksessään toinen Sweetshot's-pentue. Pentue on Roosan kolmas ja todennäköisesti myös viimeinen. Neiti otti avautumisvaiheenkin niin rauhallisesti, ettemme edes olleet tajunneet sen alkaneen: odotimme työntövaiheen alkavan vasta illalla. Ihmetys olikin suuri, kun vajaan kolmen tunnin läähätyksen ja petaamisen jälkeen Roosa alkoi ponnistaa ensimmäistä pentua ulos. Aiemminhan Roosa on avautunut kokonaiset 12 tuntia hyvin selkein merkein. Nyt se taisi vain ottaa sen vähän lunkimmin! :o) Synnytys itsessään sujui yllätyksellisyydestään huolimatta helposti ja varsin nopeasti: koko touhuun meni noin 2½ tuntia, joista hieman yli 1½ tuntia Roosa vain lepäili penturyppäiden välillä. Roosa hoiti synnytyksen mallikkaasti, ja pennut olivatkin hyvin reippaita ja pontevia heti synnyttyään. Alla synnytyksen aikataulu ja tulokset:

4 narttua ja 3 urosta yhdistelmästä

Rapunzellin Snowstorm x Raaw Commander In Chief

klo 13.27 valko-ruskea narttu Anna 194g

klo 13.40 valko-ruskea uros Aatu 187g

klo 13.52 valko-ruskea narttu Armi 184g

klo 15.25 valko-ruskea narttu Aamu 195g

klo 15.38 valko-ruskea uros Aarre 185g

klo 15.48 valko-ruskea narttu Asta 158g

klo 15.55 valko-ruskea uros Alpo 204g

Nyt synnytyksestä on kulunut jo kaksi vuorokautta, ja pennut voivat edelleen hyvin. Painoa on tullut hienosti lisää ja pentulaatikossa on hyvin hiljaista. Roosalle ruoka maistuu ja nestettä kuluu kiitettävästi, joten ei ihme, että pikkuiset pysyvät tyytyväisinä maitobaarilla. Kasvattajan työ on tällä hetkellä siis hyvin helppoa: ruoki ja ulkoiluta emä, puhdista pentulaatikko ja punnitse pennut. Siinä se. :o) Vaan muutaman viikon kuluttua muuttuu kyllä ääni kellossa! ;) Olemme kyllä erittäin tyytyväisiä pentujen kappalemäärään sekä sukupuolijakaumaan. Kaikki pennut ovat myös hyvin kauniisti värittyneitä. Ihanat pikku toukkaset! :o)

Hyvältä maistuu... Paavo!

2011-10-11T18:38:00.000-07:00

Paavo (Sweetshot's Licorice) saapui meille hoitoon omistajiensa puolikkaan häämatkan ajaksi. Paavo vietti meillä kaksi viikkoa, joihin mahtui paljon hauskuutta, mutta valitettavasti myös huonompiakin aiheita. Mutta aloitetaanpa kuitenkin alusta! Paavo tuli meidän laumaan ja jäi kuin kotiinsa. Ei minkäänlaista ongelmaa koko aikana. Late the Duracell-pupu oli taas innoissaan saadessaan uuden kaverin. :o) Pojat painivatkin nuoruuden innolla päivät pääksytysten. Vietimme paljon aikaa ulkona lauman kanssa.

Odottava äiti taapersi myös mukana.

Kaikki meni siis pojan kanssa vallan hyvin. Mutta sitten tuli se yksi keskiviikko... Huomasimme, että Paavon pää oli turvonnut moninkertaiseksi. Poika oli kyllä muuten reipas oma itsensä, mutta aika rajun näköinen katseltava. No, eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti annoimme sitten pojalle kyypakkauksen tabletin turvotusta helpottamaan. Oireet lähtivät, mutta palasivat illalla taas. Oli toisen kortisonitabletin vuoro. Yö meni poikaa murehtiessa, ja aamulla olikin sitten lähtö eläinlääkäriin: Paavo-rukan korvat olivat aivan turvonneet ja kutisevat. Eläinlääkärillä Paavo sai antihistamiinipiikin reiteensä, ja matka jatkui takaisin kotiin. Taas kaikki vaikutti hyvältä. Perjantaina pojan mahanalunen muuttui kirkuvan punaiseksi, ja siellä oli myös selvää ihottumaa. Uusi reissu eläinlääkäriin ja resepti emulsiovoiteeseen. Jo ensimmäinen voiteenlevityskerta auttoi, ja masu parani. Kaikki tämä vain yhden pienen ampiaisen tähden! Paavo koki saman - tosin paljon lievemmillä oireilla - jo tänä kesänä. Paavo-rukka on liiaksi öittiäisten mieleen. :(

Veljekset. Paavo vielä hieman surkuna viikon tapahtumista...

Ampiaisfarssi oli onnellisesti ohi ja viimeiset päivänsä meillä Paavo oli taas oma ihana virkeä itsensä. Muutakin tyhmää Paavo koki kasvattajatätien luona: pojan leijonanharja oli kerta kaikkiaan vaan pakko nyppiä pois. Ei vaiskaan, Paavohan ei ollut moksiskaan mistään trimmaamisesta. Reipas poika pöydällä ja tottunut käsittelyyn! :o) Eli vaikka Paavo joutui ötököiden viholliskohteeksi, oli pojalla myös mukavaakin. Omasta laumastamme oli sille kivasti seuraa. Ja me rakastuttiin meidän pikku Lenniin uudestaan. :o) Paavon luonne on täysi kymppi, sen voin luvata. Kerta kaikkisen ihana poika ♥ Tervetuloa vain uudestaankin Paavo, luvataan että ennen sitä tapetaan kaikki öttiäiset kolmen kilometrin säteellä!

Äiti ja poika - jotain samaa? :o) Paavo vielä leijonanharjassaan.

Tiineysvuorokausi 45

2011-09-23T15:11:00.000-07:00

Vauvamasu pyöristyy päivä päivältä ja Roosa-raukalla olo käy yhä vain tukalammaksi. Tänään vuorokausia on siis takana jo 45 ja ultrauksesta on kaksi viikkoa aikaa. Roosan masunympärys on nyt 55cm ja painoa löytyy jo huimat 8,3 kiloa. Jos sieltä neljä kappaletta tosiaan niitä pentuja vain tulee, niin ne on kyllä sitten ihan jätti-isoja! :D Katsellaan sitten kolmen viikon päästä mitä tuleman pitää. Mamin vain käy sääliksi pikku Roosaa, kun toinen vain ähisee menemään päivät pääksytysten. :( Pennut sais jo tulla sieltä ulos! Syy 1: Roosa poksahtaa kohta. Syy 2: Halutaan niin kovasti jo ne tähän maailmaan! :o)

Pentueemme näkyy nyt myös russeliyhdistyksen pentuvälityksessä. Se löytyy otsikon Yhdistelmät, jotka eivät kaikilta osin täytä jalostusvaatimuksia alta, koska isä Chefen (Raaw Commander In Chief) on ulkomaalainen ja ulkomaisilta koirilta ei vaadita Suomen PEVISA:n mukaisia silmä- ja polvitarkastuksia. Linda ja Dennis ovat kuitenkin niin ihania, että tarkastavat koiriltaan nämä ihan pyytämättäkin! :o) Chefenin polvet on tarkastettu 9.5.2008 ja silmät 29.6.2010. Polvet ovat 0/0 ja silmissä ei ole merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista.

Roosa-possu vain ähisee ja puhisee kaikki päivät läpeensä. Kuvassa oleva asento on nimeltään ainakin superähinämöhinäröhinä-asento.

Pienten sydänten sykintää

2011-09-09T16:23:00.000-07:00

Perjantaina oli meillä edessä jännät paikat, kun Roosalla oli edessä tiineysultra. Tosiaan, ainoastaan pienet tisut varoittelivat mahdollisesta tiineydestä, joten ultraus oli paikallaan. Jännittyneinä lähdimme kohti Vammalaa ja Viksun eläinklinikan uuden uutukaisia tiloja. Tilat olivatkin hienot, ja tilaa oli taas tullut tuplasti lisää.

Roosa heitettiin siinä sitten selälleen, ajeltiin pitkäksi kasvaneet massukarvat ja tröötättiin ultrausgeelit jonnekin kohdun tietämille. Koje mahaan kiinni, ja jo pääsi meiltä helpotuksen huokaus: siellähän niitä pikkuisia näkyi rivissä ainakin neljä kappaletta. Pikkuruiset sydämet sykkivät hurjaan tahtiin ja kovin eläväistä sakkia siellä kuulemma on sitten kasvamassa. Saapa nähdä, miten niiden kanssa pärjätään, kun tähän maailmaan tupsahtavat. :o)

Mutta siis, ainakin neljä pentua odotettavissa yhdistelmästä Rapunzellin Snowstorm x FI & SE & DK & POHJ MVA Raaw Commander In Chief! Laskettu aika on lokakuun puolessa välissä. Ja näitä pentuja odotellaankin innolla. :o)

Prinsessa hoidossa

2011-09-08T22:07:00.000-07:00

Lara (Sweetshot's Strawberry) saapui meille hoitoon oman perheensä ulkomaanmatkan ajaksi. Hiukan tyttöä jännitti, tai lähinnä ällötti, jäädä meille. Täällähän on muita koiria, ja vieläpä ihan tyhmiä sellaisia. :D Oma pehmoinen peti oli Laralle hyvin tärkeä turvapaikka ensimmäisenä iltanaan, jopa niin tärkeä, että sitä oli puolustettava muilta koirilta. Yö sujui kuitenkin ihan hyvin, tyttö nukkui nätisti omassa kopassaan itkemättä kertaakaan. Ruoka ja rapsutukset maistuivat, kenties lohdutukseksi?

Sekopää-sisarukset leikkii.

Toisena päivänä muuttuikin sitten jo ääni kellossa. Late-veikan kanssa leikittiin tästä lähtien joka päivä ihan aamusta iltaan. Välillä meidän Late Lampaalta alias Herra Viilipytyltä meni jopa hermot. Ihmeiden aika ei ole ohi. :o) Lara myös soi tämän kahden viikon aikana joka päivä ainakin kolmen koiran edestä. Ihme kyllä emme silti lähettäneet mitenkään kauhean lihavaa koiraa takaisin Tampereelle tänään. ;) Roosan raskaushormonit ovat kyllä tehneet tehtävänsä, sillä tytöt tulivat vallan mainiosti toimeen koko parin viikon ajan. Muuten ei meidän mammasta kyllä raskautta näe: vain pienet tisut kertovat siunatusta tilasta.

Välillä kaksikko malttoi antaa vähän nätimmänkin sisarusposeerauksen. ;)

Koskapa Ice cream-pentue täytti yhden kokonaisen vuoden lauantaina 27.8.2011, veimme seuraavalla viikolla parivaljakon rokotuksille. Luottoeläinlääkäri oli Laten mielestä pelottava ja Laran mielestä muuten vain tyhmä. Rokotuksista kuitenkin selvittiin, ja molemmat ottivat piikit niskaansa vallan nätisti. Molempien naamasta kyllä paistoi tilanteen todellinen hauskuus... ;)

Laralla on hyvin kaunis pää ja ilme.

Olimme saaneet Larasta, jostain kumman syystä, hyvin prinsessamaisen kuvan. Näiden parin viikon aikana tyttönen kuitenkin näytti, että kyllä siellä sisällä vielä on se pieni ärriäinen, joka täältä vuosi sitten lähti! Eli kyllä, Lara on sittenkin 100% russeli. :o) Erimielisyyksiä aiheutti muun muassa sisälle tuleminen. Siis eihän lähes kolmen tunnin riehuminen ole vielä mitään?!? Ei, vaikka tietää sinne ulos pääsevänsä pian taas uudestaan riekkumaan. Lara näytti kyllä luonteensa olevan edelleen yhtä tulta, tappuraa ja terrieriä. Ulkomuodoltaan taas Lara oli vielä hieman epätasapainoinen takakorkeutensa vuoksi: ehkäpä toinen polvi suoraksi kipsattuna pahimman kasvuvaiheen aikaan on myös vaikuttanut asiaan. Leikattu polvi näytti hieman kipeytyvän runsaan liikkumisen jälkeen muutenkin. Pää Laralla on hyvin kaunis ja karva oikein hyvä ja karkea. Marjo onkin pitänyt tyttösen turkin esimerkillisessä kunnossa. :o) Korkeutta tytöltä löytyy 30cm. Kiva tyttö kerta kaikkiaan Lara kyllä on. Oli oikein mukavaa saada se hoitoon ja päästä itse konkreettisesti toteamaan sen luonne ja saada naureskella sen päähänpistoksille. Tervetuloa uudelleen Lara, ihan milloin vain! :o)

Pikku perhekuvakin tuli räpsäistyä.

Astutusmatka Ruotsiin

2011-08-12T10:58:00.000-07:00

No nyt se on vihdoinkin käsillä! Nimittäin meidän toinen virallinen pentue. :o) Lokakuulle, tarkemmin sanottuna viikolle 41, odotettavat pennut pantiin alulle keskiviikkona 10.8.2011. Matkamme alkoi kuitenkin jo tiistai-iltana, kun suuntasimme Turun satamaan Viking Linen iltavuorolle. Nautimme laivalla ihanan aterian, jonka jälkeen olikin jo hyvä köllähtää massun viereen tutimaan, sillä matkamme jatkui Ruotsin puolella jo aikaisin aamusta: olimme perillä 06.30 Ruotsin aikaa.

Kaunein matkalaisemme oli pirteä jo aamutuimaan.

Ensitöiksemme ajelimme puolen tunnin päähän Nykvarniin eläinlääkäriä treffaamaan. Dennis varasi meille ystävällisesti ajan luottolääkäriltään, jotta saimme merkinnän annetusta ekinokokkoosilääkkeestä Roosan passiin. Tästä lähdimme matkaamaankin sitten jo kohti Fleniä, jossa komea Chefen-sulho odotti innolla morsmaikkuaan! Paikalle päästyämme meidät yllätti ihana tricolournarttu Stella (Chefenin äiti) sekä nimettömäksi jäänyt suloinen labradorinnoutaja. Koska en tiennyt, ovatko satasella kohti kaahaavat ryntäilijät uroksia vai narttuja, nostin Roosan turvaan syliini: juoksuinen narttu olisi voinut aiheuttaa hieman kitkaa urosten välillä. Eikä Roosakaan ihan sieltä kilteimmästä päästä ole. ;) Noh, Roosa sitten ehti hieman hermostua vallattomasta vastaanotosta, joten ensin alkuun Chefen sai vain hammasta. Kokenut uros kuitenkin osasi kosiskella kiukkuista rinsessaa, ja sitten ensimmäinen astutus sujuikin jo kuten oppikirjasta konsanaan. Chefen olisi ollut valmis uusintaan vaikka heti, mutta me jatkoimme julmasti matkaamme ruokakaupan kautta kohti majapaikkaamme. :o)

Huoneistomme oli vastapäätä kolmen hevosen tallia ja ison maantien varrella. Ylimääräisiä ääniä ei kuitenkaan kuulunut, ja paikka oli muutenkin todella viihtyisä.

Yövyimme 20 minuutin päässä varsinaisesta sulholasta, Bed & Breakfast Bläckhornetissa Malmköpingissä. Huoneistomme oli viihtyisä kaikkine mukavuuksineen: sieltä löytyi niin televisio elokuvineen, keittiö jääkaapin kera kuin ihana, rentouttava saunakin. Pienten neljän tunnin nokosten jälkeen söimme, ja allekirjoittanut nukkui vielä pari tuntia. Laivassa kulunut edellisyö ei ollut mitä mukavin kovan merenkäynnin ja potkureiden melun takia, joten uni tosiaan maittoi. Petri ja Satu lähtivät illemmalla vielä hakemaan aamua varten ruokaa kaupasta. Noh, eipä aikaakaan, kun puhelin soittaa tuttua sävelmää. Koska olemme onnettaren lempilapsia, hän päätti tarjota meille matkamme kunniaksi yllätyksen: automme meni rikki. Ongelmia löytyi ainakin vaihdelaatikosta. Luojan kiitos jäin itse majapaikkaamme, joten sain ystävällisen tallitytön apuumme: hinasimme Nissanin takaisin Malmköpingiin. Kauppareissu jäi tosiaan tekemättä, mutta mielessä oli kaikkea muutakin. Pääsemmekö takaisin Suomeen? Mitenkä huomenna odottava astutus? Tulimmeko näin pitkälle turhan takia? Äkkiä puhelimen päähän Dennis, joka lupasi avuliaasti anoppinsa voivan tuoda Chefenin paikalle aamusella. Phuh. Yksi ongelma ratkaistu. (Uhka)rohkeina päätimme koettaa lähteä heti astutuksen jälkeen ajamaan Tukholman satamaan vain 2- ja 4-vaihteiden voimin. Korjaaminen olisi vienyt monta päivää, ja laivamme oli määrä lähteä seuraavan päivän iltana. Uni ei sinäkään yönä ollut kaveri.

Onneksi edes yksi matkaporukasta sai nautittua unistaan!

Aamulla päivä näytti valoisalta: aurinko paistoi kauniisti ja linnut liversivät. Komea Chefen saapui majapaikkaamme, ja hommat sujuivat kuten edellispäivänäkin: ensin hammasta, sitten jotain ihan muuta. Takana oli nyt siis kaksi onnistunutta astutusta. Roosa olisi kiinnostanut vieläkin, mutta taas ne ihmiset päättivät ihan väärin. Heti astutuksen jälkeen lähdimme koittamaan onneamme 1½ tunnin ajomatkalle satamaan. Auto huusi ja vinkui, mutta pääsimme perille - jopa laivaan asti! Laivalla yö sujui hauskanpidon ja syömisen merkeissä. Emmepä arvanneet, mitä tuleman piti. Laiva saapui Turun satamaan 07.35 Suomen aikaa. Lähdimme siitä ajelemaan huolettomina kohti kotia, johan kaikki oli hyvin, kun kotomaahan pääsimme. Tankkasimme, ja lähdimme purkamaan edessä avautuvaa liikennevalovyyhtiä yksi risteys kerrallaan. Eipä aikaakaan, kun kuului iso SKRIIIKS ja auto sammahti jättäen jälkeensä vain pitkän öljyvanan. Nissan tuli tiensä päähän. Kiroilua, kiivaita puheluita ja odottamista. Ainoastaan yksi ystävällinen ihminen Turusta löytyi: avulias mieshenkilö suostui hinaamaan meidät 50 metrin päähän Hesburgerin parkkipaikalle. Tällä välin saimme jo tiedon Turkua lähestyvästä tuttavasta traileri perässään. Phuh, sekin ongelma ratkaistu. Söimme Hesburgerin valmistaman aamiaisen ja odotimme pelastavia prinssejämme. Lopulta, kolmen tunnin odottamisen jälkeen, he saapuivat. 1½ tuntia, ja olimme jo kotipihassa. Vaiheikas ja tapahtumarikas astutusreissumme oli vihdoinkin päättynyt.

Onneksi edes laivamatkat olivat onnistuneet - ruoka ja hyttimme olivat täyden kympin veroisia.

Ainiin, auto ei ollut ainoa asia, jonka menimme rikkomaan. Allekirjoittaneen järjestelmäkamera päätti tehdä Nissanin kaltaiset temput ja räksytti menemään kuin farkku itse. Eipähän ollut kallis reissu, ehei. Noh, parin viikon päästä näemme, oliko tämä kaikki vaivan arvoista. :o)

Ja loppuun vielä pari kiitoksen sanaa:
Thank you Linda and Dennis for being so nice and helpful! Chefen is a wonderful dog and it was an honor to meet him. He really is a big sweetheart. :o)
And Marie-Louise... Thank you for coming to us when we had this awful situation. You are such an angel! :o)

Prince Charming. :o) Chefen tuli ja valloitti ihanalla hännänhuiskeellaan ja elämäniloisella asenteellaan!

Pentutreffit part. 2

2011-07-23T15:42:00.000-07:00

Kesän toiset pentutreffit ovat nyt iloisesti takana päin! Treffien paikka oli tällä kertaa Nakkila ja keinoluolat, vierailevana tähtenä tietenkin kettu repolainen. :o) Mukana Ice cream-pentueesta Lara, Tiuhti ja Late. Myös Roosa, Ruu ja Tiuhtin kaveri Viuhti olivat paikan päällä moista öklötystä tiiraamassa. Kiitos kasvatinomistajille mukavasta päivästä, täytyy ottaa joskus uudelleen!

Hiukan liian kuuma tuli päivän edetessä, ja sekä koirat että kettu alkoivat tuskastua. Viuhti painosti kettua varsin hyvin, mutta ahdingoissa on vielä tekemistä. Roosa haukkui kettua myös hienosti, ahdingot menivät ensimmäisen tuuppauksen jälkeen nopsasti, mutta putkessa kettu ei enää niinkään haukuttanut. Haukku alkoi vain, kun ketun kuono vilahti reikäpellin alta, repolaisen bebahan ei meidän neitiä niin innostanut. :o) Viileämmällä ilmalla ja parilla kertauskerralla meidän neidistä voisikin tulla ihan kelpo luolakoira. Sekin tietysti voisi auttaa, jos juoksut eivät odottelisi ihan nurkan takana. ;) Odottelemme siis Roosan astutusjuoksua alkavaksi viikon päästä. Loput koirista eivät ainakaan näin hölmistyneinä ensikertalaisina kettuun sen liiemmin reagoineet. Suuri ihmisjoukko ympärillä kummastutti kumman paljon jopa meidän kaiken maailman tapahtumissa kiertänyttä Latea. :D

Harrastus tuntui todella mukavalta, ja odotammekin innolla seuraavia treenejä! Mikäki kaikki menee kuten suunnitelmissa on ollut, Roosa jää pian mammalomalle. Mutta talven jälkeen suuntaamme sitten luolille elämääkin suuremmalla innolla! :o) Oli kyllä kerta kaikkisen mukavaa nähdä koirat työn touhussa, ja olisikin ihanaa lisätä tämäkin juttu harrastuksiimme. Sekä kouluttaja että paikan omistaja olivat molemmat todella mukavia, ja sekin vaikutti suuresti päivän onnistumiseen. :o)

Valitan kuvien puuttumista, mutta kouluttajalle ei ollut aivan OK kuvata ladossa, joten tietenkin jätin räpsyt räpsimättä.

Riihimäki KR

2011-06-18T05:07:00.000-07:00

Käväisimme ihanan sateisena lauantaiaamuna Riihimäellä kaikkien rotujen koiranäyttelyssä. Märkää oli, mutta myös kivaa! Hiukan pettymyksiäkin kohtasimme, vaikka Laten osasimme jo aavistaakin pelkäävän tuomaria, sillä on nyt joku murrosikä menossa. :P Mies antoi meidän jänishousulle kuitenkin jopa arvosanan erinomainen, vaikka käytös ei sitä todellakaan ansainnut. Eipä tuomari maininnut arvostelussakaan pelokasta käytöstä, vaan ruksattu oli kohta "rodunomainen lähestyttäessä". Njaah, enpä tiennyt, että terrierin kuuluu väistää ihmistä oikein urakalla! ;) Lopullinen sijoituskin oli junnu-urosten toinen, mikä kanssa oli aivan mahtava tulos! Itse olisin pudottanut sijaakin roppakaupalla moisen käytöksen takia, mutta onneksi näin! Nyt alkoi pöytätreenit! :o) Late keräsi kyllä kehän laidalta todella paljon kehuja, joten siinä mielessä ylpeä saa pojasta olla. Kohta saamme jo perustaa Late fanclubin! :o) Hävisimme muuten Riihimäellä toistamiseen junnu-urokselle nimeltä Orlando Scavo, sillä sijoituimme Viron Voittajassakin tämän pojan perään. Tässä vielä Laten arvostelu tuloksineen: Little bit big eyes. Too heavy ears. Correct bite. Correct hair quality. Good parallel hocks. Good front. JUN ERI, JUK-2

Narttujen alkaessa handlerilla oli taas hiukan sellainen kutina, että sieltä voisi se serti napsahtaa. Roosa esiintyi jälleen kuin unelma - pönötti kuin viimeistä päivää ja kyllä, oli pöydälläkin rodunomainen lähestyttäessä. ;) Lokodi Csaba Zsolt tykkäsi Roosasta Riihimäellä sitten tällaisen tulosrivistön verran: AVO ERI, AVK-1, SA, PN-2 ja SERT! Ylpeitä ollaan, vaikka jotain mutinaa tämä tulos siellä synnyttikin. Meidän tyttö päätti kuitenkin avata sertitilinsä vähän näin myöhemmällä iällä. :o) Mutta eikös se niin mene, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Sertin poikinut arvostelu oli seuraavanlainen: Excellent feminine head. Good proportions. Excellent angulations. Correct bite. Good hocks. Short croup. Excellent set & carried tail. Nice parallel hocks in the move.

Hiukan märkä sertityttönen.

Harjoitus tekee mestarin

2011-06-17T10:48:00.000-07:00

Mätsäilemässä taasen, tällä kertaa Huittisissa vanhalla pallokentällä! Meidän laumasta vain Late oli mukana kastumassa, kehien edetessä alkoi nimittäin satamaan oikein kunnolla. Onneksi ei olla sokerista. :o) Itse esiintyminen meni Latelta niin hyvin kuin vain toivoa saattaa: poika tapitti paikallaan tasan niin kauan kuin handleri vaati ja malttoi odottaa palkkiotakin hienosti saaden sen vain kerran pari kehän aikana. Liikkuminen taas ei koskaan ole Latelle ongelma ollutkaan. Pöydällä poika hiukan väisti tuomaria, mitä muuten teki kumman moni koira tässä mätsärissä! Ehkäpä naisen otteet eivät olleet kovin lempeitä tai varmoja. Väistäminen pöydällä kuulemma sitten toi meille Laten kanssa sen sinisen nauhan, vaikka vastaparimme ei nuoren ikänsä puolesta osannut esiintyä vielä ollenkaan. Tuomari esitti hauskan perustelun punaisen nauhan saaneelle koirakolle: "Tämä taas ei osaa esiintyä yhtään, mutta oli kiltisti pöydällä". Joo, sehän on hienoa. :D Onneksi kyseessä oli vain mätsäri, tosin hienovaraisemminkin asian olisi voinut ilmaista.

Sinisten pentujen kilpailuluokassa Late loisti. Handleri oli lähinnä vain koristeena kehässä. :o) Poika patsasteli itsensä "vain" kakkoseksi, vaikka olinkin ihan menossa kyllä BIS-kehään. Noh, päästiin sentään ajoissa kotiin sieltä sateesta. ;) Ja tuli todettua, että kyllä se poika osaa kun se vaan viitsii!

Pentutreffit part 1

2011-06-12T09:37:00.000-07:00

Kesän ekat pentutreffit ovat nyt onnellisesti ohi! Aamu alkoi mahtavalla häslingillä, kun allekirjoittanut nukkui pommiin. Havahduin siihen, kun koirat haukkuivat - seuraavaksi juoksin hätäisenä ulko-ovelle ja ilmoitin, että voimme kyllä kohta lähteä, nukuin vain pommiin. Pienen hetken vaatteidenvaihdon ja hampaidenpesun jälkeen suunnistimme kohti Vammalaa ja Kallialan koulua. Tinja lähti siis seuraksemme elämänsä ensimmäiseen mätsäriin! Jotta katastrofi olisi täydellinen, unohdin tietenkin siinä hätäkässä kameran kotiin. Valitettavasti minulla ei siis ole kuvia tapahtumasta. Meillä oli omasta laumasta mukana vain Late. Pentutreffeille saavuttiin mätsäristä seuraavin tuloksin: Late sinisten pentujen 2 ja Tinja sinisten pentujen 3! Tinjasta ohut näyttelyremmi niskan takana oli ÄLLÖ, mutta hienosti Tuomo hoiti homman kotiin tytön ekassa mätsärissä! Onnea Toikkaset! :o)

Tinjasta oli kasvanut ihan mallikas tyttönen.

Ice cream-pentue täytti juuri siis 9kk, ja pääsivät näin ollen ihan virallisesti juniori-ikään. Tinja näyttää perineen isänsä sileän karvan ja iloisen luonteen - suloisempaa neitiä saa hakea, niin iloinen ja veikeä pakkaus on Tinjuskainen. :o) Kooltaan se on kuitenkin aika iso nartuksi: korkeutta löytyy huimat 29,5cm. Kuono-osaltaan Tinja on myös hiukan kapea, mutta muuten oikein kiva tyttö! :o) Ja se luonne, se on ihan täys kymppi. Tinja oli pentutreffeillä ihan poikien suosikki: Late ja Paavo viuhuttelivat tytön perässä melkoisenkin innokkaina... ;)

Pojat liehittelee Tinja-parkaa.

Seuraavaksi paikalle saapui Paavo. Iso, lihaksikas, hyvin itsetietoinen Paavo. Paavolta löytyy korkeutta 30,5cm ja painoakin melkein 8 kilon verran. Pojan kanssa on käyty niin näyttelykoulutuksessa, tokokurssilla kuin MEJÄ-leirilläkin. Aika näyttää, mikä on Paavon oma laji. Kasvattajien ja omistaja-Annen arvaus painaa aika lailla sinne agilityn suuntaan. ;) Ja mikäs siinä, pentueen isä Mauro onkin oikein hieno agiliitäjä (ja niin on muuten jälkikoirakin!). Paavo oli kosiskelussaan hieman Latea lempeämpi, meidän poika kun olisi hypännyt vain suoraan asiaan. :o) Paavo sentään vielä pussaili ja leikitteli. Pojalta löytyy hyvä puolikarkea turkki ja lentävät korvat.

Lepakko-Paavo.

Laran omistajan työt loppuivat vasta klo 15, joten Lara tuli muita myöhemmin paikalle. Viimeksi Lara sai Roosalta hammasta (kuten muuten sai Tinjakin tällä kertaa), niin tyttö olikin nyt sitten päättänyt olla oikein Miss Ego! Riitoja ei kuitenkaan syntynyt, jostain syystä meidän Rasta-nallukka päätti kuitenkin rähjätä "kovastikin" Laralle. :D Laralla on karkea karva kuten meidän Latellakin, jonka nyppimisessä Marjo oli kunnostautunut oikein toden teolla! Karva oli erittäin karkeaa ja pohjavilla tiivistä. Pointsit Tampereen perukoille siis! ;) Kokoa löytyy tältäkin neidiltä aika paljon, 30cm.

Lara ja Laran ihana pää, ja hieno turkki. ;)

Meidän Late oli tottakai myös menossa mukana! Pikku jätkä näytti olevan kuin eri pentueesta: väritys oli valko-ruskea ja koko niin himputin pieni. Latella on siis vain vajaat 27cm korkeutta, aika hieno ja jännä juttu uroksella. :o) Päivä oli mukava, vaikka Tiuhti ja Nappi eivät paikalle nyt päässeetkään. Tiuhtilla oli siis juoksu ja Napilla muuta menoa. Saattaa siis olla, että edessä on vielä toiset treffit tänä kesänä! :) Nautimme siis tällä erää ruoasta, auringosta ja koirista koko pitkän sunnuntaipäivän, ja mielettömän kivaa oli! Kiitokset teille kaikille! :o)

Meidän höpsö istuu aina omalla tavallaan. :o)

Viron reissu

2011-06-07T10:20:00.000-07:00

Kauan haaveiltu Viron reissu on nyt saatu onnellisesti päätökseen! Jo tammikuussa varattiin niin laivamatkat kuin hotellitkin, tietenkään näyttelyilmoja unohtamatta. Perjantaina klo 03.00 lähdimme iloisina ajelemaan kohti Helsingin satamaa. Matka sujui ongelmitta, ja saavuimme hyvin ajoissa ajoneuvojen lähtöselvitykseen. Meidän jälkeemme kerääntyi hetken päästä kilometrin mittainen jono - siinä vaiheessa oltiin hyvin onnellisia siitä, että jaksettiin herätä ja lähteä matkaan tuntia alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin. :o) Itse laivamatkan erityisesti Late otti lunkisti. Roosa-mamman vinkuessa äidin perään Late nukkui lattialla sikeästi koko matkan. Matkaporukka (eli Niina, Satu, Petri ja Juha) nautiskeli laivan mahtavan aamupalan ennen saapumista Tallinnaan. Allekirjoittanut muun muassa söi niin paljon, että hytissä oli pakko makoilla hetki turvonneen olon vuoksi... Tallinnassa säikähdimme heti aluksi virolaisten tyyliä ajaa: mitään katsomatta, mitään varoittamatta töksäistiin auton eteen kaistaa vaihdettaessa. Varovainen sai olla koko ajan, lähes jalka jo valmiiksi jarrulla. Pääsimme kuitenkin ehjinä hotellille, jossa huoneemme eivät vielä olleet valmiita (laivamme saapui Viroon jo klo 11.00). Niinpä ehdimme katsastaa hieman paikkakuntaa kauppoineen. Hotellimme sijaitsi siis Maardussa, josta oli noin 15min matka Tallinnaan, ja tämähän passasi meille siis oikein mainiosti, olimmehan autolla kuitenkin liikkeellä. Hotellin pimeä yö ja sinne yölaivalla saapuneet asiakkaat pelottivat Latea, joka haukkui ja murisi kaikki yöt läpeensä aina ääniä kuullessaan. Hotellissa Roosa puolestaan otti siis lunkisti ääniä pahemmin päästelemättä. :o)

Junnuluokan uroksia, ensimmäisenä Tykki (Rapunzellin Monkey Business) ja perässä meidän Late. Tykki yritti kovasti isotella Latelle, mutta eihän toi hömppä sitä tajunnut, vaan yritti lähinnä leikkiä. :o)

Aikaisin lauantaiaamuna ajelimme Tallinnan puolelle Voittaja-näyttelyyn. Late oli virkeällä tuulella ja esiintyi upeasti patsastellen, tuloksena lopulta JUN ERI, JUK-2. Hieno aloitus pojalla virallisiin kehiin, vain karvan verran jäimme siis junnusertistä. :o) Tuomari Yolanda Nagrel Magal tuumi Latesta seuraavaa: 9 months. Balanced. Correct head, good expression, good pigmentation and bite. Correct neck, topline and tailset. Good angulation behind. Sound movement. I would like less colour on the body. Good coat. Oikein mitään vikaa ei pojasta siis löytynyt, joten kasvattajatädit ovat oikein tyytyväisiä! :o) Roosa oli maannut häkissä paahtavassa auringonpaahteessa jo kauan, joten esiintyminen oli vain ihan ookoota löntystelyä. Roosan arvostelu olikin sitten tällainen: Balanced. Good proportions. Lovely colours. Typical head, balanced neck, level topline. Open foot in front. Correct tailset. Good ribs. Sound movement. Tällaisella arvostelulla Roosa sai siis EH:n ollen luokkansa toinen. Ilmeisesti hieman ulospäin kääntyvät ranteet laskivat arvosanaa niin rajusti? Näyttelystä jäi kuitenkin hyvä mieli, sillä meidän eka omakasvatti aloitti viralliset näyttelynsä oikein mukavasti. :o) Lauantainakin oli vuorossa shoppailua näyttelyn jälkeen, ja olimmepa vuokranneet hotellin ylellisen saunankin kahdeksi tunniksi illalla. Saunassa oli upea oleskelutila, nahkasohvia ja tietenkin poreamme, jossa oli ihana rentoutua paahtavan päivän jäljiltä. :o)

Late esittelee liikkeitään, jotka lauantain tuomarin mukaan olivat jo todella aikuismaiset. Meille Late on sitten varmaan vaan aina pieni pentu. :o)

Sunnuntaina saimme nukkua hieman pidempään, sillä russelikehä alkoi vasta puoli kahdeltatoista. Terrierierkkarin tuomarina oli italialainen Ferdinando Ashaghi, jolla oli mahtava lavakarisma. Allekirjoittanut teki pikaisen harjoittelupyrähdyksen meidän junnupojan kanssa ennen kehää, ja totesi, ettei tästä päivästä tulisi mitään. Late oli ilmeisesti stressaantunut koko yön hotellissa haukuttuaan (lauantai-iltana sitä porukkaa hotelliin vasta tuppasikin...) eikä esiintyminen pahemmin kiinnostanut. Tuomari kuitenkin piti Latesta, ja pojan tulos oli tältä päivältä JUN ERI, JUK-3. Ei hassumpaa sekään. Handleria kuitenkin harmitti kauheasti Laten käytös: tuomarin heiluessa kehän toisella laidalla Late kuvitteli näkevänsä mörön ja alkoi murisemaan. Huoh, tervetuloa mörköikä. Ai niin, Laten arvostelu oli jopa näinkin pitkä: 9 months. Excellent expression. Good body. Moves well. Satu sanoi vitsillä Roosalle ennen kehää, että "Sä olet nyt sit meidän viimeinen toivo". No mitä tekee Roosa? Astuu polleana ulos häkistä ja esiintyy kuin unelma. :o) Tuloskin on kuin seitsemännestä taivaasta, sillä Roosan tulosrivistö oli sunnuntaina tämän näköinen: AVO ERI, AVK-1, PN-2 ja SERT!!! Upeeta! :o) Turhaan ei tullut Viron reissua tehtyä! Sertin ansainneen arvostelu oli tämän mukainen: In type. Scissors bite. Good expression, correct ears. Solid topline. Good insertion of tail. Moves well.

Meidän maailmanomistaja. :o)

Näyttelyt olivat siis jo sunnuntaina sitten ohi, mutta mepä vietettiin Virossa vielä maanantai. Unta palloon saatiin eilen vasta kahden aikaan yöllä. Reissu oli kaikin puolin todella hieno, varmasti tullaan menemään vielä uudestaankin! Ruoka ja juoma oli todella halpaa kaikkialla, mutta vaatteet pyörivät aika lailla samoissa hintaluokissa kuin täällä koto-Suomessakin. Otettiin koko reissu siis loman kannalta, näyttelyt oli vaan ylimääräistä luksusta. ;) Roosa onneksi repäisi vielä näin vanhemmalla iällä ja päätti, että "Emmää tänne kyllä turhaan reissanu montaa tuntia!" Roosa ei siis pahemmin autolla ajelusta välitä. :o) Raukkaparka ei vain tainnut tajuta, että tästä se innostus vasta lähtikin tuonne Viron puolelle matkaamiseen?! ;)

Late silloin, kun esiintyminen vielä kiinnosti.

Luonnetestissä

2011-05-22T19:44:00.001-07:00

Sunnuntaina Roosalla oli vuorossa luonnetesti. Olimme kaavailleet osallistumista jo kauan, mutta aloimme nyt vasta kyselemään paikkoja. Jo toisella yrittämällä onnisti: pääsimme Huittisiin Chesapeakekerhon järjestämään testiin. Tuomareina testissä toimivat Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen, joista ensimmäinen oli erityisen ihastunut meidän neitiin. :) Tässäpä heti alkuun testivideo ihasteltavaksenne. Sivustakatsojat pölöttää eikä kuvaajankaan käsi ole koko ajan vakaa, mutta hei! Tärkein tulee varmasti esiin!

Ensimmäisenä oli vuorossa taisteluleikki. Osasin jo odottaa, ettei Roosa leiki tuomarin kanssa. Normaalistihan Roosa suostuu hyvin harvoin ottamaan namiakaan vieraan kädestä. Lisäksi tässä vaiheessa testiä jännitin vielä aika paljon: taas kerran unohdimme kaulapannan ja hihnan kotiin ja se jos mikä nosti stressitason luvattoman korkealle. Eipä ollut Roosalle helppo paikka aloittaa testi. Tuomari mainitsikin, että Roosasta löytyy kyllä taisteluhalua, mutta se pidättäytyy leikistä (ja kontaktista vieraan kanssa) aika helposti huomatessaan, ettei oma mami ole ihan okei.

Kelkan kanssa Roosa osoitti jo erinomaisuutensa. Ensin se ei edes huomannut kelkkaa, nuuhkutteli ja katseli vain ympärilleen. Kun se huomasi sen, alkoi iso mörinä. Tuomari arvosti sitä, että vaikka Roosa uhosi takaani, se ei missään vaiheessa vetänyt narua tiukalle taakse: se taisteli kelkkaa vastaan todella hienosti, ja tässä Roosa siis osoitti jo taisteluhalunsa edellistä paremmin. Kun kelkka sitten pysähtyi ja kyykistyin sen viereen, Roosa katseli taas jo muualle: "Hmn, jaa, mitäs sitten?" Tämä aiheutti pienen naurunpyrskähdyksen katsomossa. :o) Näyttäessäni Roosalle kelkkakyytiläisen taskua, se tuli häntä heiluen katsomaan möykkyä ja oikein nousi sitä vasten tutustuakseen siihen paremmin. Tuomaria lainatakseni: "Siinä kelkassa ei sitten kauaa nokka tuhissut". :o) Videossa ei näy, kun ohitamme kelkan uudelleen, mutta siinäkään ei hullummin mennyt.

Seuraavaksi oli vuorossa meidän molempien uhkaus. Tuomarin mukaan Roosa yritti todella terhakkaasti puolustaa minua, varsinkin kokoonsa nähden. Hänen mielestään oli vielä ymmärrettävää, että tämän kokoinen koira jo väistää uhkauksen lopussa, kun hyökkääjä on melkein sen päällä. Samantien, kun uhkaaja koski olkapäähäni nauraen, se tajusi, että "Ei tää nyt ollutkaan mitään, toihan on kiva setä!" Roosa jopa jäikin mielellään uuden kaverin luokse, mutta juoksi kyllä mielellään takaisin oman mamin luo kutsusta.


Iiiiiiik!

Nyt oli vuorossa haalari. Ensimmäisellä ohituskerralla Roosa pelästyi ja reagoi voimakkaasti hypähtäen sivulle (niin että ohjaaja kompastui hihnaan, heh). Seuraavan kerran ohitettaessa se hyppäsi tutkimaan talon edustaa ja nuuhkaisi ohimennen haalaria. Mielestäni meni oikein hyvin. Haalarin jälkeen kiersimme tynnyrin eteen. Roosa reagoi taas voimakkaasti, mutta unohti sen samantien ja alkoi pissille. Hmm. Kun vihdoin pääsimme tutustumaan peräämme vierineeseen tynnyriin, Roosa haisteli vain sen edessä ollutta puunrunkoa. Tuomari tokaisi vain: "Okei, mennään, ei sitä enää kiinnosta se". Ja eipä kiinnostanutkaan, mikä lie herkkuhaju ollut siinä puunrungossa. :o)

Mami?!

Videolta uupuu seuraavakin tehtävä, sillä menin pimeään huoneeseen. Roosa jäi hämillään katsomaan, mihin mami meni ja miksi se jätti. Kun Roosa päästettiin sisään, ei kauaa mennyt, kun se löysi sen maminsa. Satu sanoikin jälkeen päin: "Ihmettelin, mitä siellä ladossa tehdään, kun heti kun ovi meni kiinni niin kuului 'Hyvä tyttö!' jo puolen minuutin päästä". Ensin Roosa siis nuuskutteli tuomarin, sitten lamppu syttyi selvästi sen pään ylle. "Tuolla on muuten äiti!" Seuraavaksi se tulikin jo häntä heiluen jalkoihin. Lankisen mukaan se oli pieni reipas koira ja Roosa sai muutenkin tältä kehuja koko kokeen ajan. :o)

Seuraavaksi Roosaa uhkailtiin yksin seinässä. Roosa jäi nuuhkimaan lähtiessäni, ja alkoi katselemaan ympärilleen. Se huomasi tuomarin, mutta ei välittänyt. Se katseli uhkaavaa hahmoa, mutta vain katseli. Ihmettelin, miksei mitään kuulu. Kohta kuuluu vain tuomarin huuto: "Se pitää mua ihan idioottina!" Roosa ei siis puolustanut itseään yhtään. Myöhemmin tuomari sanoi, että Roosa vain haistatteli hänelle eikä sillä tuntunut olevan mitään tarvetta alkaa rähjätä ihmiselle. Uskon, että Roosa tunnisti tilanteen epäaidoksi.

Viimeisimpänä kävelimme pienen pätkän ja kuulimme laukaukset. Osasin odottaa, että Roosa ottaa moiset lunkisti. Siitä huomasi, että se kuuli ne, mutta se ei reagoinut niihin kuitenkaan sen kummemmin.

Sitten vain odottelimme tuloksia.

Tuomari tuli, pölisi ja antoi kivan lapun. Roosan loppupisteet olivat +172!!! Huimaa!! Tässä vielä luonnetestin pisteet osa-alueittain. Ne näkyvät kyllä myös videolla, mutta eihän näitä voi olla viljelemättä. ;)

Toimintakyky +1 Kohtuullinen

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +3 Vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tuomarin mukaan Roosa esittää coolia, suurta ja kauneinta, mutta aika ajoin siinä huomaa hitusen pehmeyttä. Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole pehmeä, vaan se on vain sen hippusen. Hermorakenne, Hieman rauhaton, oli myös tuomarin mukaan ehkä hiukan väärä sanavalinta tämän rotuiselle. Hiukan Roosa ehkä paineistuu, mutta +2 arvosana oli kuulemma todella lähellä. Ihan murusesta jäi siis kiinni. Terävyys jäi myös ykköseen lähinnä seinän takia, jossa Roosa ei siis kokenut tarpeelliseksi puolustaa itseään.

Olemme todella ylpeitä meidän pikku neidistä! Tarkoitus olisi testata myös Ruu jos vain paikan jostakin testistä saamme. Latenkin aiomme testata, mutta vasta sitten kun pikkumiehellä on hieman enemmän ikää. :) Late täyttää tässä kuussa siis 9 kuukautta! Meidän vauvasta tulee junnu! Mutta siis, testi oli hieno kokemus ja oli mukavaa huomata, että oma käsitys koiran luonteesta täsmäsi testin lopputulosta. Mitäs siihen sanomaan, kyllä äiti silmäteränsä tuntee. ;)

Vimppa lapsonen

2011-05-03T13:45:00.000-07:00

Tänään ajelimme Saloon katsomaan Tinjaa. Navigaattorimme ajelutti meitä ympäri maita ja mantuja, melkein meinasi jo kuskiltakin usko loppua. Pelkääjän paikalla istunutta tilanteen ahdistavuus alkoi pian naurattaa, ja siinähän sitten hekotettiin hulluna seuraavat kilometrit. Paikalle kuitenkin päästiin, ja sehän tässä tärkeintä olikin. :o)

Välillä sai sentään tikkujen omistajakin niitä pureskella!

Tinja on viimeinen lapsoen monessakin mielessä. Ensinnäkin se syntyi kuuden pennun pentueessa viimeisimpänä. Toiseksi, se on viimeinen Ice cream-pentueen kakara, jonka kotiolosuhteita emme vielä olleet tsekanneet. Tinja myös lähti meiltä uuteen kotiinsa viimeisenä. Tämän ylimääräisenä kasvattajan luona vietetyn ajan kyllä huomasi: Tinja selkeästi tunnisti meidät muita pentuja paremmin. Kiljunta alkoi jo heti ulko-ovella. "Ihanaa, mulle tulee kavereita!" Rupatellessa Tinja yhtäkkiä hyökkäsi jostain suunnasta ja alkoi vimmatusti pussailemaan kasvattajatätejä häntä ja peppu villisti pyörien. Kerta kaikkiaan ihastuttava tyttönen! Todella sosiaalinen ja iloinen tapaus. Kasvattajat ovat erittäin tyytyväisiä tämän tytön hurmaavaan luonteeseen ja toki myös rakenteen plussapuoliin. :o)

Roosamainen pussaamistapa sykähdytti.

Late-veikka ei tällä kertaa päässyt mukaan, sillä juuri 8 kuukautta täyttäneellä Tinjalla oli meneillään elämänsä ensimmäiset juoksut. Niinpä koppasimmekin mukaan siskopuoli Ruun. Tinja on muuten erittäin hyvää kaveria Ruun veljen Rudin (Rapunzellin Obi Wan Kenobi) kanssa! Parivaljakko näkee useasti toisiaan, ja aina samalla valtavalla innolla! Ruusta ei kuitenkaan tytölle oikein seuraa ollut: meidän pikkukenguru oli kovin ärtynyt eikä todellakaan halunnut leikkiä moisen teinitytön kanssa. Rajansa kaikella, tuumii Ruu! Tinjaa ei kyllä Ruun ärhentely hetkauttanut, vaan se kulki Ruun perässä täynnä uteliaisuutta, mielenkiintoa ja leikinhalua - aivan kuten pentunakin!

Tinja ihastutti valtavan avoimella, sosiaalisella, elämänmyönteisellä ja pirtsakalla luonteellaan. Ei ihme, että se on Teija-äidin silmäterä. :o)

Oman paikkakunnan mätsäri

2011-04-17T05:55:00.000-07:00

Tänään ajeltiin Pehulan koululle hieman mätsäilemään. Late osallistui pentuihin ja Ruu taasen Lindan kanssa pieniin aikuisiin. Lopulta Late sijoittuikin hienosti pentujen kolmanneksi! Tässä mätsärissä ei jaettu pentuja punaisiin ja sinisiin, vaan koko pentukööristä valittiin vain sijoittuneet. Linda ja Ruu kieppuivat itsensä pienten punaisten kolmansiksi. Hienoa Limppa! :o) Lindan äiti Jossu oli myös paikalla Aku-puminsa kanssa ja sijoittui kolmanneksi isojen punaisten luokassa. Oltiin siis hienosti kolmosia koko sakki! :o)

Late ja palkintokasa.

Ex-toipilas kyläilemässä

2011-04-03T12:11:00.000-07:00

Lara (Sweetshot's Strawberry) kävi tänään meitä ilahduttamassa. Yhteensä kahdeksan viikon toipilasajasta oli selvitty nyt kunnialla, enää oli tapaturmasta muistona vain karvaton ja arpinen polvi. Metsälenkillä oltiin kuulemma päästeltykin sen kahdeksan viikon edestä sitten. ;) Lara oli luonteeltaan hiukan varautuneempi kuin muut Ice cream-pentueen kakarat, tiedä sitten mikä siihen on vaikuttanut. Ehkäpä neitokaisen prinsessakohtelu on saattanut vaikuttaa asiaan... :o) Juoksujakin tässä tosiaan vielä odotellaan, syy saattaa siis löytyä myös sieltä.

"Oon mä kyl aika söpö... Ei ihme et äiti on lääpällään!" :o)

Larasta oli kotisivuilla tähän asti vain sen 8-viikkoiskuva, joten kulutettiin hiukan aikaa uuden kuvan ottamiseen - ja nimenomaan sitten kulutettiin ja kunnolla! Neiti osaa hienosti istua ja mennä makuulle, joten niitä temppujahan se sitten vain tarjosikin. Lopulta saatiin kuitenkin ihan suht OK otos tyttösestä. Tsekattiin myös hiukan, kuinka nypitään ja mistä nypitään yms. Saas nähdä kuinka siisti tyttösestä saadaan kotikonstein, karvaa nimittäin löytyy ja PALJON! :o) Arvatenkin sitä saa nyppiä kahden koiran verran ja siltikin vielä ylimääräistä löytyy. Onneksi hyvänlaatuinen turkki on kuitenkin helppo nyhtää alas!

Laran käsitys nätisti seisomisesta. :D

Lara aloitti myös eilen vihdoin ja viimein TOKO-koulutuksen. Viimeksihän se ajatus lakosi heti lähtökuoppiinsa, kun jalasta tulikin pipi ja tytöstä toipilas. Nyt kurssi oli alkanut oikein mainiosti ja Lara oli osoittanut olevansa oikein fiksu kaveri. Hieno juttu, jatkakaa samaan malliin! :o) Hieno TOKO-käyttäytyminen ei pelastanut kuitenkaan hirmu-natsi-mamilta, sillä Lara sai pikku tikkauksen ylähuuleensa. Roosalla oli taas huono päivä. Mutta onneksi russeli ei niin pienestä rikki mene, vai mitä Marjo? ;) Lara tuskin oli samaa mieltä, niin reppanalta se näytti hyökkäyksen jälkeen. Se prinsessakohtelu... :o)

Larasta otettiin kuvia, kaverit joutui häkkiin... Siis, how fair is that?!

Meillä oli loppujen lopuksi oikein mukava päivä Laran kanssa. Roosa olisi kyllä voinut olla kurittamatta tyttöään. Late oli taas ihan innoissaan tyttökaverista, se on meidän pikku hurmuri ja kaikkien kaveri. :o) Ainiin, mukava uutinen oli jäädä kertomatta! Larankin suusta löytyi kaikki hampaat, joten tämä pentue säästyi hammaspuutoksilta joka ikinen pikkukaveri. Hieno juttu! Roosalta kun tosiaan puuttuu ne neljä premolääriä, niin kiva nähdä että jättää kuitenkin täyttä hampaistoa!

Lopuksi väsähdettiin vain rapsutettaviksi.

Mätsäriviikonloppu

2011-03-28T03:19:00.000-07:00

Edellinen viikonloppu vietettiin mätsäreiden merkeissä. Pyörähdettiin Vammalassa Koivun hallilla ja ihan täällä kotikulmilla Villilän koirahallilla. Eipä ollut ainakaan pitkä matka. :o) Silti tosin matkasimme mätsäripaikalle autolla, sillä roinaa oli niin paljon mukana, ettei niiden kanssa olisi taittunut edes tuollainen matka! Siis noin 700 metriä... :o)

Noh, molempina päivinä meillä meni ihan kivasti! Lauantaina meillä oli mukana myös Roosa ja Ruu. Roosa ei tykännyt keinonurmipohjasta, joten saimme sinisen nauhan emmekä edes sijoittuneet. Ruu kisasi serkkutyttö Lindan kanssa Lapsi&Koira-kisassa (johon kohta 13-vuotias Linda oli aivan liian vanha...) ja sijoittui neljänneksi. Ruun mielenkiinto kohdistui lähinnä siihen, missä tavanomainen handleri kulki. Siis viereisessä pentukehässä Laten kanssa. :o) Late jo tuttuun tapaansa pokkasi itselleen punaisten pentujen ykkössijan, oli mätsärin Paras Pentu ja Best In Show-3!

Rusettihai Late ja lauantain palkinnot.

Sunnuntaina suuntasimme (Sadun 40v yllärisynttäreiden vieton jälkeen) reippaina Villilän koirahallille pentu- ja veteraanimätsäriin. Luokat oli ajallisesti porrastettu, joten kauaa ei täällä mennyt. Tällä kertaa Late sijoittui punaisten pentujen kakkoseksi. Tuomarin mukaan oli vaikea päättää Laten ja luokan voittaneen sheltin välillä, mutta kaipa me välillä voimmekin tyytyä "vain" kakkossijaan. ;) Oli välistä kyllä aika outoa lähteä tapahtumasta ennen BIS-kehää. Mätsärin jälkeen jäi aikaa tehdä vielä muutakin. :o) Tämä oli siis toinen match show, jossa Late jäi ilman BIS-sijoitusta. Aika hyvin teinipojalle!

Late ja sunnuntain palkinnot.

Serkkutyttö Linda oli sunnuntainakin messissä ja osallistui mätsärin Junior Handler-kisaan meidän pusupojan kanssa. Late räjäytti taas potin tuoden Lindalle junnuluokan voiton! Onnea Linda, Late taisi olla hieman helpompi handlattava kuin Ruu-sähikäinen... :o) Kasvattajat on kyllä erittäin tyytyväisiä tähän pikkumieheen. Esiintyminen on jo todella varmaa, vaikka ikää on vasta 7 kuukautta! Se hampaiden näyttäminenkin on jo mukavampaa, tosin perfektionisti-handleri toivoisi sen nykyisestäkin vielä parantuvan. ;) Hienoa oli todeta, että Late toimii vanhojen oppiensa mukaan myös toisen handlerin käsissä. Roosa ja Ruu kun ovat jo näyttäneet, etteivät tähän pysty... Mitäs siihen sanomaan, miehet on mutkattomia ja naisilla omat oikkunsa. :o)

Late ja Linda kehässä.

Laten eka pentunäyttely!

2011-03-20T05:40:00.000-07:00

Käväisimme Laten kanssa pojan ensimmäisessä pentunäyttelyssä Lohjalla (Musti&Mirri Puppy Cup Show). Tuomarina meillä oli tänään Johan Juslin.

Sopivan kokoinen, mutta sivusta katsottuna liian raajakas löysällä etuosalla. Kuono-osa turhan pitkä. Kaunis kaula. Hyvät polvikulmaukset. Liikkuu hyvin sivusta. PPEK-3

Vasemmalta oikealle: Rapunzellin Monkey Business, Saltisgårdens Mr Pommeroy ja meidän hurmuripoika. :o) Late näyttää minikokoisen luokkavoittajan vierellä kauhealta jätiltä!

Ihan OK ja melko tyhjentävä arvostelu pojasta siis saatiin. Varmasti löytyisi vielä sanomista jostain, hieman korjattavaa ja paljon kehumistakin meidän pikkumiehestä. Etuosan tiivistymistä tosiaan odotellaan ja siksi varmaan suunnataankin vasta ihan niihin virallisiin kehiin. Tai voisipa ehkä kerran vielä pyörähtää pentunäytelmissä siellä isojenkin poikien luokassa, mene ja tiedä. :)

Esiintyminen oli hienoa taas Latella, vaikka handleri sähläsikin ja onnistui saamaan koiran irti hihnasta ynnä muuta pientä kivaa. :o) Ainiin, meinasi myös ihan unohtua sanoa, että meidän pojalla ei sitten olekaan normaalit kivekset! Eikä muuten oikein kellään muullakaan Lohjalla esiintyneellä nuorella miehellä. ;) Pieni kehäsihteerin virhe siis, oli laittanut kaikille uroksille rastin epänormaaleiden kivesten kohdalle. Naama kyllä venähti, kun tuo kohta arvostelulappusesta silmiin osui. Kiireen vilkkaan antamaan palautetta ja saamaan selityksen moiseen. Meni siis meidänkin päivä sitten loppujen lopuksi aikas hyvin, vaikka ensin huonolta näyttikin. (Saimme heti alkuun odotella jonkin aikaa kehätoimitsijaa ja -sihteeriä.)

Showlinkin kojuilta löytyi myös ihana ruusuke meidän poitsulle ja pakkohan se oli sitten ostaa. Latea oikein hyvin kuvaava ja meidän kennelnimenkin mieleen tuova ruusuke oli ihan nappilöytö: Sweetheart. :o)

Kaunokaista ihastelemassa

2011-03-08T09:07:00.000-08:00

Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan kohti Turkua ja Nappia (Sweetshot's Vanilla). Siskoplikka tuli meitä parkkipaikalle vastaan, tietty ihanan irokeesin kera pullistellen. :o) Hetkisen viivyimme ensin ulkona - Latelle kun on tullut tämän teini-iän myötä kerrassaan mieltäylentävä tapa merkkailla kaikki paikat. Kun tuntui, että varastot on tarpeeksi tyhjät, pääsimme vihdoin sisälle. Sielläkös riemu sitten repesi, kun se kamala veli tuli vohkimaan Nappi-raukan lelut, ihan varmasti! Pitihän tytön nyt sitten niitä vähän puolustella. :o) Parivaljakko paini hetkisen, kunnes tuli väsy ja teki mieli herkkua. Nappi naposteli välipalansa korissaan, Late mamien jalkojen juuressa, ja ihmiset maistelivat kerrassaan herkullisia muffineja kahvipöydän ääressä uuteen russelilehteen tutustuen.

Nappi oli taas kaunistunut kovin, ja hyvin tottelevainenkin neiti oli!

Kerrostalon takapiha kutsui porukkaa kuitenkin aika pian, sillä Late ruiski nurkat piukkaan sisätiloissa. Pahoittelut vielä kerran Sandralle ja Henrille meidän kusiviskurin puolesta! Sisällä Nappi hiukan ehti jo kyllästyä Laten kanssa leikkimiseen, mutta sai onneksi aivan uutta virtaa ulkoilmasta. Siellä kirmattiinkin sitten onnellisina kaiken maailman risujen kanssa pitkin pihaa. Naapuri tuli jonkun ajan päästä pihalle chihuahua Aadan kanssa, joka oli ilmeisesti juuri astutettu. Late joutuikin sitten hetkeksi hihnaan ärsyttämästä odottavaa äitiä. :o) Tästä mamista lähtikin kova ääni pienestä koosta huolimatta!

Varmaan ainoa kuva, jossa Late kirmaa edellä - Nappi oli niin nopea tyttö, ettei veli oikein perässä pysynyt!

Meidän pusuhurmurita olikin usein korvat hukassa Turkkusessa. Juoksutyttöjen tuoksut taisi viedä voiton. Välillä suostuttiin kuitenkin tulla katsomaan myös omia mameja. Ulkona oli koko ajan hyytävän kylmä tuuli, joka haittasi kuitenkin lähinnä ihmisiä. Piskuinen parivaljakko paineli omia teitään innolla hippulat vinkuen. :o) Loppua kohden aurinko jo alkoi kuitenkin paistaa ja sivusta seuraajatkin vähän lämmetä.

Prinsessa Nappi Lumikinos-valtakunnassaan.

Kun varpaat eivät enää ilmoitelleet olemassaolostaan, oli aika suunnitella lähtöä takaisin Äetsään päin. Viime tipassa tavattiin vielä Napin kaveri Stella, joka on muuttamassa lähiaikoina pois tytön naapurista. Napista huomasikin, että sillä on ollut isompia koirakavereita, niin hienosti tyttö noutajan kanssa leikki. Latekin oli aluksi kovin kiinnostunut, eikä arastellut yhtään. Mutta sitten iso tassu osui (lue: hipaisi) pojan kylkeä ja ai että, kun se oli tyhmää. Oikein syliin asti piti päästä esittämään uhria. Sen jälkeen ei enää kiinnostanut kuin katsella painivia tyttöjä. :o)

"Tuolla se kamala akka menee...", ajattelee karvanaamojen kuningas Late.

Nappi oli kehittynyt taas oikein kivasti: tyttö on edelleen yhtä pieni kuin Late, josta ollaan kyllä todella mielissään. Ja Napin lihakset ovat kyllä kadehdittavissa mitoissa, meidän Late oli siinä vierellä ihan pentumainen rääpäle vaikka pitäisi niin isoa poikaa jo olla. :o) Saapa nähdä, mitä tuosta aivan keskeneräisestä pojanklopista tuumataan Lohjan pentunäyttelyssä 20. päivä! Ollaan ajateltu, että ei tuon jälkeen käydä pentukehissä ehkä kuin kerran, jos sitäkään. Odotellaan mieluummin niitä virallisia kehiä sitten.

Nappi oli kuin kala vedessä isomman kaverinsa kanssa.

Pentutreffit ja menestystä

2011-02-13T13:43:00.000-08:00

Päivää ennen ystävänpäivää vietettiin Ice cream-pentueen 5,5kk pentutreffejä. Paikalla olivat Laten lisäksi Tiuhti, Tinja ja Nappi. Lara on jalkansa vuoksi edelleen toipilaana ja Paavon emännällä oli kummipoika-päivä. Mutta kivaahan meillä oli tälläkin porukalla! :o) Lara kyllä käyttää jalkaansa ja voi oikein hyvin, joten suurta huolta ei tytöstä ole. Perjantaina 11.2. kuvattiin takajalka, ja ensi viikon alussa saadaan leikanneen ortopedin lausunto siitä, kuinka jalka on alkanut toipua. Kasvattajatädit pitävät kovasti peukkuja tytölle perheineen, toivottavasti ei ainakaan uudestaan jouduttaisi leikkaamaan!

Saimme ihanan ystävänpäivälahjankin - kiitos Eeva-Maria!

Tinjahan majaili meillä pidempään kuin muut pennut, ja sinä aikana siitä ehti Laten kanssa tulla kuin paita ja peppu. Noh, sama meno jatkui edelleen. :o) Tinja saapui ensimmäisenä ja parivaljakko aloitti sen päiväisen riehumisen. Siitähän ei Roosa-mamma tykännyt, vaan tyttärelle piti äristä ja murista oikein olan takaa. Itsevarma Tinja ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, onneksi. Tämä pentue on muutenkin luonteeltaan hyvin mutkaton ja reipas. Tyytyväinen saa luonteisiin kyllä olla! Kaikki pennut on kivoja kavereita, joista on varmasti moneen menoon.

Best friends 4ever :o)

Pienen hetken päästä paikalle pulmahtivat sitten myös Tiuhti ja Nappi. Roosan "ystävällinen" tervetulotoivotus oli tälle kaksikolle sama kuin Tinjallekin. Tiuhti hieman äitiään sitten arastelikin: tyttö oli kaverinsa Viuhtin kanssa joutunut koirapuistossa sakemannin päällekarkauksen kohteeksi, joten ymmärtäähän tuon. Loppua kohden sai äiti kyllä haasteita Tiuhtinkin suunnalta ja ääni vain koveni, mitä lujemmin Roosa murisi ja hammasrivistöään vilautteli. :o) Nappi antoi myös mielellään takaisin kiukkumammalle - eipä ole mitään raukkoja tämä sakki. Yleensä Roosa kun kylvää kauhua koirakavereiden keskuudessa... :o)

Tiuhtin lempiasento. :o)

Nappi oli hyvin pikkuinen tyttö - samaa kokoa meidän Laten kanssa. Tosin tälläkin neidillä lihaksia riitti, pylly oli hyvin pyöreäksi reenattu. :o) Meidän Late oli kaikkiin tyttöihin verraten vielä hyvin pentumainen. Noh, perästä tullaan! Nappi oli vierailulla äitinsä tavoin aika rauhallinen kaveri, katseli lähinnä muiden menoa ja muutamaan otteeseen kävi sitten itsekin leikkimässä. Hiukan tyttö arastelee lapsia. Pikkupentuaikoina ei osoittanut vielä merkkejä tästä, kun kummipojat kävivät pentuja katsomassa. Mutta näitä esiintyy aina välillä, toivottavasti ajan myötä helpottaa! Eikun päiväkotiin vierailemaan, heh. :-D

Prinsessa Nappi lämmittelemässä sylkyssä.

Kaikki tyttöset mitattiin, kuvattiin ja suukkuluukkuunkin kurkattiin pikkuisen. Erityisen hienoa oli todeta, että kaikilla on täysi hampaisto: Roosalta kun puuttuu useampi välihammas. Myöskään Latelta tai Paavolta ei hampaita puutu. Hieno juttu! Pentujen korkeudet kuuluivat taas seuraavasti: Tiuhti 28,5cm ; Tinja 28,5cm ; Nappi 25,5cm ja Late 24,5cm. Paavolla oli pari viikkoa sitten korkeutta 26,5 cm. Painoa suuremmilla tytöillä oli suunnilleen 6,5kg ja pikkuisella parivaljakolla noin viisi kiloa. Kaikilla oli oikein hyvä karkea karva ja hieno häntä ilman tiukkaa kieppiä. Kasvattajatädit on oikein tyytyväisiä ekaan pentueeseensa! :o)

Siskokset.

Sitten vielä hieman eilisiäkin uutisia: käväisimme Ruun ja Laten kanssa ÄSKK:n mätsärissä Vammalassa. Tuomarin koira alkoi synnyttämään, joten tiesimme siitä päivästä tulevan pitkä. Noh, pääsimme kyllä viimeinkin kehään. Late sai ensin punaisen nauhan, päätyi punaisten pentujen luokkavoittajaksi ja sijoittui vielä Best In Show-kehässäkin viidenneksi. On se meidän hurmuripoika kyllä vaan niin hieno! Esiintyminen on parantunut todella paljon ja pieni poika jaksaa keskittyä hämmästyttävän hienosti. Ylpeitä ollaan taas. :o) Ps. Laten mielestä mätsärissä oli kerrassaan rakastettavia tyttöjä! Kaksi omanrotuista ja yksi hurmaava vinttikoira. Kehät sujui hyvin, vaikka päässä pyöri koko ajan vain ne ihanat tytöt. :o) Terkkuja vaan Mistelillekin! Ruu esiintyi ensimmäistä kertaa neljän kuukauden puskarusseli-tauon jälkeen, ja hienosti meni ainakin siihen nähden. :-D Ruu sai sinisen nauhan ja jäimme tällä kertaa myös ilman sijoitusta. Seuraavalla kerralla sitten!

Hurmuripoika palkintopusseineen.

Paavoilua

2011-01-28T05:50:00.000-08:00

Paavo (Sweetshot's Licorice) kävi tänään meitä ilahduttamassa. Poika oli luonteeltaan hyvin itsevarma ja tyyni, mutta pippuriakin kyllä löytyi. Kerrassaan ihana pieni pakkaus! :o) Nyt viiden kuukauden ikäisenä Paavolla on korkeutta 26,5cm, eli lähes yhtä paljon kuin äidillään Roosalla. Kovin vahvaksi ja jykeväksikin oli Paavo äitinsä tapaan kasvanut, joten kasvattajat saavat kyllä olla ihan erinomaisen tyytyväisiä pikku Paveliiniin. Hieno poika kerta kaikkiaan. :o)

Ihanan iloinen Paavo!

Roosa oli taas domina-tuulella, ja kulkikin Paavon perässä muristen ja selkään hyppien. Muutaman kerran kyllä Paavokin uskaltautui äiskälleen pikkuisen rähähtämään, ja sitäkös Roosa kummasteli! Muuten kaikki koikkulit tulivat hienosti toimeen, ja veljekset varsinkin painoivat onnellisina koko ajan. Viimeksihän kun se yhdessä leikkiminen oli Latesta niin tyhmää... :o) Noh, tänään korjaantui sekin asia! Kai se Late ajatteli, että pakko on jotain poikakavereitakin saada, kun muuten aina joutuu vain tuota akkalaumaa päivät pitkät kestämään... :o)

Veljekset seikkailee.

Hiukan saksittiin pojalta ylimääräisiä haivenia pois sieltä täältä ja samalla näytettiin Paavon omalle äiskälle saksien käytön mallia tulevia parturointeja varten. Paavon puolikarkeassa turkissa ei kyllä kauheasti hommaa ole. Poika rauhoittuikin pöydällä ihan kivasti, vaikka kävikin kuvia otettaessa vielä hieman kierroksilla - namit on niiiin herkkua! :o) Lopuksi jopa makoili vain trimmipöydällä, kun tassukarvoja saksittiin. Ei se siistiytyminen kaikille niin hankalaa ole kuin meidän Latelle... :o)

Paavo chillaa parturissa.

Paavo esitteli myös oppimiaan temppuja, ja hienosti kaikki sujuikin ympärillä häärivästä russelilaumasta huolimatta. Pentukoulusta oli kyllä selkeästi hyötyä! Psst... Paavohan oli siis oman luokkansa priimus. :o) Paavo ja Anne matkasivat meiltä vielä Lempäälään, kun poika lopulta suostui tulemaan autoon. Tällä kertaa velipojan kanssa oli niin mukava leikkiä, että äiti sai oikein maanitella poikaa matkaansa! Toivottavasti ainakin matka Lempäälään sujui sitten lopulta ilman ylimääräisiä kiemuroita... ;)

Söpöliini Paavo autossa.

Kivoja ja ei-kivoja uutisia

2011-01-22T07:29:00.000-08:00

Ihan kivoja uutisia taasen: torstaina 20.1.2011 käytiin toistamiseen mätsäilemässä meidän pikkupojan kanssa. Sijoitus saatiin taas, Laten tulokset Huittisissa Arton Areenalla järjestetyssä match showssa siis sinisten pentujen kakkonen. Esiintyminen on petraantunut paljon, hampaiden katsominen vaan edelleen on tosi iljettävää. Maneesista löytyi kaikenlaisia "herkkuja", ja jo pulleaksi syöty masu pinkeni vielä entisestään. Late oli koko tapahtuman pullein pentu, kun tajuttiin liian myöhään, ettei olisi kannattanut antaa sille iltaruokaa juuri ennen kehäesiintymistä. Ehkä ensi kerralla napataan mukaan sitten vähän hoikemmassa kunnossa oleva pieni herrasmies... :o)

Pikaisesti napattu kuva pikkumiehestä mätsärisaaliineen.

Sitten niihin huonompiin uutisiin. Lara (Sweetshot's Strawberry) jouduttiin leikkaamaan eilen. Tyttö satutti leikkiessään jalkansa ja sai siis naulan polveensa pitämään luita paikoillaan. Kipsi ja tikit pysyvät jalassa nyt siis 12 päivää, ja yhteensä ainakin kuusi viikkoa varataan toipumiseen. Kipsi ei tunnu tytön menoa haittaavan, että voikin olla vaikeaa pitää pieni russelilapsi rauhallisena... Kasvattajat lähettävät paljon haleja ja voimia Kuusiniemen perheelle, eritoten tietenkin itse pikku toipilaalle!

Lara kipseineen. Kuva: Marjo Kuusiniemi

Viimeinkin täysin virallista

2011-01-11T09:44:00.000-08:00

Siinä se vihdoin möllöttää!

Nyt se on sitten virallista. Meidän kennelnimi. Perjantaina tosiaan saatiin Omakoiran toimimattomuudesta huolimatta maksettua se lasku - koskapa se veijari saapui ihan etanapostitse meidän laatikkoon asti. Tänään tulikin sitten heti kennelnimitodistus, joka tietty pääsi heti kehyksissä olohuoneen seinälle kera palkintoruusukkeiden ja -pokaalien. Siellä sitä sitten ihaillaan päivät pääksytysten. :o)

Nappi Turuust lähetti meille kuvaterveisiä!

Mukava päivä Peltolammilla

2011-01-09T08:38:00.000-08:00

Hapsunaama Lara söpöilee. :o)

Kävimme Laten kanssa treffaamassa Laraa Tampereella. Late omi jo tuttuun tapaansa kaikki siskonsa lelut ja herkut. Ensin alkuun Lara-reppana kulki vain veljensä perässä pohtien että mitä se nyt tekee, mutta lopuksi osasi pistää jo kunnolla hanttiin ja pisti pikkuveikan ojennukseen alta aikayksikön. :o) Piknikki-reissuksi meni siis tämäkin, kun luut maistuivat pennuille paremmin kuin hyvin. Latelle siitä syystä, että se ei kyseisiä luita kotona saa, ja Laralle siitä syystä, että joku typerä kakara tuli omimaan hänen herkkunsa. :o)

Alkuun Lara pyysi vain oman mamin sylkkyyn turvaan.

Kahviteltiin ja jutusteltiin, jonka aikana koirat innostuivat villiin takaa-ajoleikkiin edestakaisin. Päätettiin sitten, että on aika käydä ulkosalla. Sielläpä kaksikko vasta innostui. Ulkoiluttajat olivat jo hätää kärsimässä, kun pikkuiset riuhtoivat suuntaan ja toiseen ja remusivat keskenään. Päästettiinkin sitten pennut hetkeksi naruistaan vapaaksi kirmaamaan. Late rohkeana poikana laskeutuikin sitten lumivallin alas suoraan umpihankeen, jonne tietenkin pieni jätkä upposi heti korviaan myöten. Pieni itkukin siinä pojalta pääsi, kun ei millään päässyt itse ylös sieltä. Miehet on niin avuttomia. :o)

Hanki oli kerrassaan mielenkiintoinen paikka tänään.

Lara oli kasvanut paaaaaaaaaaaaaljon viimenäkemästä (näimme Laran ihan livenä viimeksi silloin, kun se lähti valloittamaan Tamperetta 8 viikon ikäisenä). Neiti vaikutti hyvin fiksulta ja lenkkeilee kuulemma todella paljon niin metsässä kuin ihan remmissäkin. Odotimme vähän, että vastaan kävelee isopieni karvapallero, mutta tyttösen haivenet olivatkin jääneet aika lyhykäisiksi. Kaksikosta Late oli kyllä selvästi karvaisempi (jopa ihan äskettäin nypittynä), ja pienempikin. On tuo poika kyllä aika rääpäle, se täytyy sanoa. Laran paino tällä hetkellä 5,3kg ja Latella kilon vähemmän. Paavo-veikka on myös Laran kanssa samaa painoluokkaa. Korvatkin olivat muuten Laralla pysyneet hyvin kuosissaan, oikein pienet ja sievät kuulovermeet prinsessalla tällä hetkellä. :o) Hampaitakin vaihtunut ihan mukavasti.

Nahistelua.

Ai niin, nyt on sitten saatu kennelnimi maksettua ja ihan oikeasti omiin nimiin! Perjantaina tuli lasku postissa. Omakoira ei jostain syystä toimi, ilmeisesti loppiaisen huoltokatko jotenkin vaikutti asiaan. Nyt vain odotellaan sitä hienoa kennelnimiplakaattia saapuvaksi. :o)

Lara luunsa kanssa. Ja hassunkuriset oravankorva-karvat! :D

Mätsäilyä, kyllä ja ei

2011-01-06T18:56:00.000-08:00

Ice cream-pentueen Nappi (Sweetshot's Vanilla) käväisi Turun loppiais-match showssa hienoin tuloksin. Tyttö valittiin noin 30 pennun joukosta punaisten pentujen neljänneksi! Hienoa! Onnea Sandra ja Henri! :o)

Meidänkin oli tarkoitus suunnistaa Laten kanssa Ylöjärvelle mätsäilemään, vaan toisin kävi. Jäätävä päänsärky ja niskakipu auttoivat unhoittamaan moisen kyykkimistä ja keskittymiskykyä vaativan tapahtuman, ja jäinkin siis vällyjen väliin koko päiväksi. Ehkäpä sitten ensi kerralla kera kunnon yöunien ja särkylääkkeiden, heh. :o)

Nypittiin tuo meidän poika vasta nyt ensi kertaa, ja voin kertoa - siinäpä vasta oli tekemistä! Pieni herra kun päätti, että ylimääräisten karvojen nyppiminenhän sattuu iiiiiiihan hirveästi. Ääni olisi voinut kuulua pikemminkin teurastamisesta, kuin nyppimisestä. Noh, ei muuta kuin namuja jatkuvalla syötöllä kuonoon ja kehuja kehujen perään niin johan poika virkosi. :o) Nassua siistittäessä vasta kyllä riemu repesikin. Tilanne: Satu pitää vikuroivaa russelilasta sylissään. Niina nyppii ylimääräisiä hapsottavia karvoja pois ilmettä rumentamasta. Karvat lähtevät aikanaan, ja Niina tarjoaa pojalle namia palkkioksi. Herrahan siinä sitten vain katsoo loukkaantuneena pois päin, eikä ole edes huomaavinaankaan tätä palkintoherkkua, saati sitten sen ojentajaa. Ai mitenniin koiranpennut ei muka osaa kiukutella. :o)

Kennelnimilasku on odottamassa Omakoirassa, on ollut jo jonkin aikaa. Vaan ovat unohtaneet laittaa siihen viitenumeron? Soitettiin asiasta, ja pahoittelivat mokaa. Lupasivat, että tämän viikon lopulla löytyy sieltä, ja saamme laskun vihdoinkin maksaa. Joku oli viitenumeron puuttumisesta huolimatta laskunsa maksanut, ja siinä onkin nyt kuulemma sitten hommaa löytää maksu arkistoistaan. Toivotaan, että huomenna mekin saataisiin viitenumerot selville ja lasku maksettua!

Muumilaakson tarinoita

2010-12-27T10:43:00.000-08:00

Käytiin tänään Nokialla katsomassa Tiuhtia ja uutta "siskoaan" Viuhtia. Roosa ja Late olivat molemmat mukana, ja Roosahan tietysti taas oikein natsi-tuulella... Egon pönkittäminen jatkui kahta kauheampana, kun se huomasi tyttöjen väistävän sitä. Ulkona asiat sujuivat paremmin, ja koko nelikko leikki suht nätisti. Oli kyllä ihanaa katsella russelilaumaa painamassa umpihangessa täysin rinnoin. :o)

Kaikki neljä painamassa.

Tiuhtilla ja Viuhtilla oli ihana aitaus takapihalle, ja siellä Roosa merkkasikin ahkeraan joka nurkan. Meidän neiti myös päätti suojella "omaa" reviiriään, ja haukkui lenkkeilijöitä yms. ohi kulkevia. Tässä kohdassa voitaneen vielä mainita, että meidän Roosahan ei hauku. Mutta kuten Eeva-Maria sanoikin, joukossa tyhmyys tiivistyy. Muuten tytöt ja poika juoksivat ihanan onnellisina ja lumisina pihalla ja, kuten kuvasta näkyy, ah-niin-ihanilla palloillakin leikittiin välillä.

Tiuhti-neiti hyvästejä jättämässä.

Tiuhti oli kasvanut oikein mallikkaaksi nuoreksi neidiksi ja käyttäytyi todella hienosti vierailumme ajan. Kakaramaisuus ja rämäpäisyys oli jonkun verran hellittänyt. Kokoa neidillä on tällä hetkelläkin jo aika paljon, mutta sehän onkin ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Meidän Late-rääpäle näytti vieläkin rääpäleemmältä siskonsa vieressä. Nyt 4,5 kuukauden iässä Tiuhti on arviolta ~26cm, eli siis toistaiseksi on vielä hieman äitiään matalampi. Roosallahan aikuisiällä säkäkorkeutta löytyy sen 27cm. Toivotaan, että tyttö pysyisi rotumääritelmän kokorajoissa. Painoa rokotuksissa todettiin olevan 5,1 kg ja tyttö on siis aivan normaalissa kunnossa, ei ollenkaan pullukka. Kerta kaikkiaan ihana neiti se vieläkin on, kuten myös hieman arempi seuralaisensa Viuhti, johon ihastuttiin kyllä molemmat ihan totaalisesti. :o)

Kaksoset vahtivat lähestyvää natsia.

Late tunsi olonsa ilmeisen kotoisaksi siskollaan, ja alkoikin heti tyhjentämään lattialla ollutta ruokakippoa. Muutenkin lopussa vierailusta muodostuikin pienoinen piknikki, kun Roosa ja Late löysivät mm. tyttöjen joululahjaluut. Tiuhtikin lopulta lyöttäytyi seuraan luita syömään, ihanan pikku Viuhtin kerjätessä huomiota ja suukkoja. Karvainen matto oli Laten mieleen (hajut oli niiiiiiin huumaavia) ja itseään oli myös kiva peilailla, kun lattian tasolta nyt heijastava pinta sattui löytymään. Meidän hurmuri katsasti siis viehätysvoimaansa jopa siskolla vierailtaessa. :o)

Natsi vahti pihaansa, muut leikkivät!

Joulu

2010-12-27T03:37:00.000-08:00

Omassa kodissa ei ikinä joulukuusta lemmikkien takia ole, mutta tämä joulupallo on kuvattu anoppilassa.

Tämä joulu oli Laten ensimmäinen. Rapisevat lahjapaperit yms. roskat eivät kiinnostaneet poikaa niinkään, Roosa taas oli aivan varma, että kaikki paketit ovat nimenomaan hänelle. :o) Koirat, kissa ja hamsterit saivatkin tänä jouluna mahtavan jouluaterian: Laten massu on vieläkin pyöreä kuin potkupallo, ja jouluaatosta on jo kolme kokonaista päivää! Ai miten niin muka jouluna tuli vähän syötyä... :o)

Laten oma peti ja joulun ihmetykset.

Pimu sai extra-suuren jouluaterian lisäksi vielä toisenkin joululahjan: ihanan vaaleanpunaiset töppöset! Ekalla kerralla töppöset eivät olleet kunnolla kiinni, ja muutaman spurtin jälkeen kaikki neljä makasivat hyljättyinä pihamaalla. Seuraavana päivänä kaikki onnistuikin jo paremmin, tosin käveleminen on vähän tyhmää Pimun mielestä. Takajaloissa ilmeisesti tuntuu olevankin jotain ylimääräistä, siihen malliin jalat taakse potkaisevat. :o)

Late ihastelee Pimun neiti-töppösiä.

Joulu meni kaiken kaikkiaan oikein mukavasti. Jouluruokia vain on edelleen jäljellä: tuli vähän yliarvioitua tuo meidän perheen ruoan kulutus. Rentouduttu on ja kunnolla. Nyt ollaan valmiita ottamaan vastaan uusi vuosi 2011. :o) Saapa nähdä, jänskääkö Late uuden vuoden raketteja - niitäkään kun se pikku poika ei vielä ole koskaan nähnyt tai kuullut. Toisten koirien rauhoittava seura tosin voi auttaa asiaa, sillä meitä on onneksi siunattu koirilla, jotka eivät räiskeestä välitä.

Pimu uusine töppösineen. Nyt meidän perheen prinsessa vasta todellinen prinsessa onkin!

Kauan odotettu haave täyttyi

2010-12-22T17:23:00.000-08:00

Näimme FCI:n sivuilla hyväksyttynä meidän nimiehdotuksemme. Alkoi ankara pohtiminen: Olisiko se meidän kennelnimemme? Ei kai kukaan toinen ehtinyt ensin? No mutta ei kun varmistamaan asiaa Kennelliitolta. Vastaus miellytti: nimi oli saapunut sinä päivänä FCI:ltä, ja juurikin meidän nimellemme hyväksyttynä!

Vihdoin, yhden vuoden ja kahden kuukauden odotuksen jälkeen (paperitkin jouduimme matkaan saattelemaan kahteen eri kertaan) saimme kauan haaveilemamme kennelnimen. Uusi, kaunis ja ihana kennelnimemme on nyt siis blogissa aiemminkin mainittu Sweetshot's. Nimessa yhdistyvät ensimmäinen russelimme Rasta sekä tämän valloittavan terrierirodun monipuolinen luonne.

Eli tänä vuonna saatiin sitten meidän suurin joululahja hieman etuajassa. :o)

Äidin ja pojan menestystä

2010-12-18T23:33:00.000-08:00

Päätettiin piipahtaa Tamskin pikkujoulumätsärissä Lempäälässä ihan vain saadaksemme Latelle hyviä muistoja tuomarista ja ylipäätään koiratapahtumista. Ensin pikku kaveri olikin hieman ihmeissään ja häntä tiukasti takajalkojen välissä: olihan kaikki sille ihan uutta ja tosi jännittävää. Monet koirat haukkuivat ja joulumusiikki pauhasi täysiä stereoista. Handler kuitenkin päätti, että nyt reenataan kehää varten, oli poika peloksissaan tai ei. Noh, ilmeisesti harjoittelu olikin vain hyvä juttu: Late rentoutui ja alkoi mielenkiinnolla katsella muita koiria. Iiiiiiihanan herkulliset nakinpalatkaan eivät varmasti huonontaneet asiaa. ;)

Roosa-äippä oli myös mukana, ja valitettavasti keskittyi vain uhoamaan muille koirille, sekä välillä tietty myös omalle pojalleen: nakithan kun tietty kuuluu itselleen Hänen Korkeudelleen. ;) Kehän ulkopuolella käytös oli aivan kamalaa, mutta itse kehässä Roosa loisti! Kaikki sujui kuin hienoimmissa unissa. Roosan kaveriksi valikoitui kuitenkin kerrassaan aivan upeasti esiintyvä kehäkonkari-spanieli, joten sininen nauhahan sieltä sitten tuli. Tuomarin mukaan oltiin kyllä harmittavan hyvä vastus, mutta näin tällä kertaa. Allekirjoittanut olisi valikoinut varmasti samoin, niin hienosti spanieli esiintyi. Tietty Roosakaan ei mikään ensikertalainen kehissä ole. Ilman tuliaisia me ei kuitenkaan Roosankaan kanssa lähdetty: tyttö sijoittui pienten sinisten toiseksi, ja onnellisia oltiin taas kerran.

Roosa ja pieni osa palkinnoista.

Late 4kk yllättikin sitten totaalisesti. Late kun ei ole kovin innostunut näyttämään hampaitaan, niin tulimme varta vasten sitä harjoittelemaan. Siitä eteenpäin kaikki olisi plussaa. Pöydällä Late oli ihan nätisti, hampaita katsoessa kuitenkin vähän yritti etutassuilla itseään tilanteesta pelastaa. Noh, saatiin sitten punainen nauha. Tässä vaiheessa ihan huuli pyöreänä, sillä Laten vastus oli jo junnuiässä oleva ja varmasti esiintyvä hieno narttu. Mentiin sitten tietty myös punaisten pentujen kehään, ja sieltä lohkesi pentuluokan voitto! Tässä vaiheessa leuka loksahti pahasti auki. Pokaali oli itse sen voittajaa isompi ja tässä vaiheessa kaikki toiveet oli jo toteutettu: me kun tultiin hakemaan vaan sitä hyvää kokemusta. Mikäs siinä sitten, käväistiin myös loppujen lopuksi siellä BIS-kehässä. Koiria yksi toisensa jälkeen käteltiin ulos kehästä (BIS-kehässä palkittiin vain neljä koiraa) ja handleri oli koko ajan hämmentyneempi. Lopulta Late taisteli voitosta todella hienosti ja varmasti esiintyvän borderterrierin kanssa, ja tuloksena oli Best In Show 1 !!!!! Meidän ekakertalainen vähän yllätti!!! :o) Ei siis todellakaan lähdetty tyhjin käsin tapahtumasta, ja yhteensä 14€ osallistumismaksut tuli kyllä kuitattua ja reippaasti.

Late 4kk ja osa palkinnoista. Poika melkein malttoi seistä. :o)

Yksi ihana juttu vielä mätsärissä tapahtui. Late ja Niina olivat BIS-kehässä, kun muuan pariskunta tuli Sadulta kyselemään, että kuinka vanha tuo russeli tuolla on. No Satuhan tietysti siihen, että neljä kuukautta. Vastauksena: "Häh? Ja esiintyy noin kauniisti! Mistä kennelistä se on?" Satu: "Se on meidän oma kasvatti, kennelnimeä ei vielä olla saatu, hakuprosessi on kyllä käynnissä." Siihen todetaan sitten vain, että sitä ollaan taidettu treenata syntymästä asti sitten. :o) Totuushan oli siis: parina kolmena päivänä muutaman kerran. Että sillä lailla syntymästä asti. Pariskunnan naisosapuoli tämän jälkeen: "Meilläkin on russeli kotona, ja voin sanoa, että tosta pojasta kuullaan vielä. Siinä on sitä jotakin!" Taisi vähän ylpeys läikähtää kasvattajatätien rinnassa tuollaisen jälkeen. :o)

Heihei Tinja

2010-12-03T06:43:00.000-08:00

Tinjaa odotettiin kauan ja hartaudella.

Nyt tuli sekin päivä eteen, kun Tinjamiini läks kohti omaa kotiaan. Tyttöselle oli koti tiedossa jo keväästä asti, joten kauan oli tyttöä odotettu. Kuten jo sanottu, Tinja voi pahoin autossa, joten Teija ja Tuomo joutuivat varaamaan matkaa varten ison kasan sanomalehtiä ja paperia. Pikku herkkujakin oli tuliaisina uudelle perheenjäsenelle, tosin Roosa ja Latekin ruinasivat omansa herkkupussista. ;) Tinja jotenkin arvasi kotiutuvansa tänään, koska oli aivan kauhealla termiittituulella! Kynsienleikkuukin oli taas hankalaakin hankalampaa. Ikävä kyllä tulee tätä hellyydenkipeää Duracell-tyttöä. Toivotammekin kaikkea hyvää Tinjalle sekä muille Toikkasille tulevaan! :o)

Tinjamiini hyökkää.

Mukavasti on aika mennyt, kun on ollut pentuja talossa. Roosa saa leikkiä niiden kanssa sydämensä kyllyydestä, mutta muut eivät vieläkään oikein näytä lämpenemisen merkkejä. Latea ei kyllä pahemmin muut koirat kiinnostakaan, joten poika ei usein saa murinaa osakseen, mutta Tinja on niin oi-kun-ihana-kaveri-haluan-pussata-sitä, että vanhemmilta menee hermo! Mutta siis oikein leppoisaa on muuten ollut, ollaan ulkoiltu ja lumi on pennuista tosi kivaa! Tinjan tassut jäätyi herkästi kovimmilla pakkasilla, mutta Late ei moisesta välittänyt vaan vipelsi läpi lumikinosten kuin kunnon äijä ainakin. :o)

Lumiparta-Late ei tuiskeesta välitä!

Tiuhtille kuuluu oikein hyvää. Vähän on kyllä vähän taistelumerkkejä kummallakin tytöllä siellä täällä, sekä Tiuhtilla että Viuhtilla. Mutta tytöt nukkuvat vierekkäin ja leikkivät muuten oikein sopuisasti ja elo on helppoa. Parivaljakko on kuin oikeat siskokset, niin samanlaiset väritykset tytöillä on päässään! Olipa perheen tytärkin sanonut, että ihanaa kun on kaksi koiraa. :o) Ohimenevät koululaisetkin ovat ihastuksissaan moikanneet uutta tulokasta. Joten Nokiankin suunnalla kaikki hyvin!

Kaksoset päiväunilla. Kuva: Eeva-Maria Niemelä

Heihei Lilja

2010-11-22T23:37:00.000-08:00

Lilja, pentulaatikon kauhu.

Lilja löysi viimein oman kodin ja muutti lauantaina Nokialle Niemelän perheeseen. Perillä meidän pientä katastrofia odotti russelikaveri Viuhti. Lienee siis itsestään selvää, että Liljan uusi nimi on nyt Tiuhti! ;) Ensimmäinen ilta meni painaessa ympäri kämppää hurjaa vauhtia uuden kaverin kanssa, edes syömään ei pikkuinen millään ehtinyt! Yötä hän ei todellakaan suostunut nukkumaan keittiössä mahdollisten pissavahinkojen takia, vaan huutamalla pääsi jo "isojen koirien" paikalle portaiden alle, jossa Viuhti-siskokin aina nukkuu. Yö nukuttiin siis hyvin ja hiljaa, lukuunottamatta yhtä yhteenottoa uussisarusten kesken. Aamulla ruoka jo maittoi ja uloskin päästiin riehumaan. Toivotamme Tiuhtin perheelle paljon onnea tulevaan ja Viuhtille russelimaisen menevää loppuvuotta uuden pikkusiskon kanssa!

Sinne meni systeri...

Ennen Tiuhtin muuttoa uuteen kotiin, ehdimme käydä rokotuttamassa pennut niiden 3-kuukautissynttäripäivänä. Kukaan ei edes huomannut piikkiä pyllyssään, niin jännän tuoksuinen tutkimuspöytä oli. Ketään ei myöskään pelottanut yhtään, meinasivat vain kiivetä ulos kevythäkistä eläinlääkärin huoneeseen vähän tutkiskelemaan paikkoja ja kaikkia outoja hajuja. Tähän mennessä siis myös Tiuhti oli oppinut kiipeämään häkkien yli ja hyppäämään sohvalle kuten Tinja. Nyt on meillä kovin hiljaista ilman tuota huutavaa, remuavaa, purevaa ja jekuttelevaa tytteliä. Tiuhti oli loppuaikoina oikea painajainen Ruulle: se pelkää pentuja edelleen ja loikkaa nopeasti turvaan vaikka ihmisen niskaan, jos huomaa niiden ryntäävän jostakin suunnasta. Myös Pimu ja Rasta oikein huokuvat vihaa näitä vauvoja kohtaan. Hassua tässä on se, että Rasta rakasti niitä vielä kun ne olivat pieniä ja "silmättömiä". Sitten ne kasvoivat, eivätkä olleet enää niin kilttejä ja lutuisia... :o)

Äidiltä peritty vahva sisarusrakkaus...

Sunnuntaina kävimme katsomassa Paavoa Hämeenlinnassa. Meidän rauhallinen, kiltti Lenni oli muuttunut energiseksi häsläpakkaus-Paavoksi. Kääntynyt siis russeliksi, toisin sanoen. ;) Meillä oli mukana ainoastaan Late, sillä Tinja oksentaa autossa helposti. Se oksensi jo, kun kävimme Vammalassa eläinlääkärillä. Matkaa Vammalaan on meiltä siis 20 minuuttia, joten oletimme 1½ tunnin automatkan olevan vähän liikaa tälle neidille... Saa nähdä, kuinka sujuu sitten Tinjan muutto Saloon. Paavon luona oli Latesta hauskaa: siellä oli paljon ihania, vinkuvia leluja, joita Roosa-mami ei heti ole varastamassa tai keräämässä sohvalle turvaan. Tosin, Paavo itse oli Laten mielestä ihan tyhmä. Paavo-raukka halusi vain leikkiä, mutta eihän Late siihen mukaan lähtenyt. Pojat siis vain riitelivät koko vierailun ajan. Muistui mieleen Roosan ensimmäinen pentunäyttely Helsingissä, jonne myös Herkules-veli oli tullut osallistumaan. Kasvattaja-Annikan kevythäkki vain heilui ja tutisi, kun velipoika meni lähelle Roosa-neidin majaa. Tämä vahva sukulaisrakkaus on siis varmasti jo geeneissä... :o)

Paavo pettyi leikkiseuraansa.

Paavo oli kehittynyt rakenteeltaan oikein kivasti tämän ensimmäisen uudessa kodissa vietetyn kuukauden aikana. Ainoa miinus on edelleen ne korvat. Ne lentävät enemmän tai vähemmän, varsinkin Paavon innostuessa jostain. Anne teippailee niitä edelleen, toivotaan että ne siitä asettuvat paikoilleen. Olivat ne sitten loppujen lopuksi ylhäällä tai alhaalla, on Paavo silti hyvin komea pieni mies: tosin hieman pullukka tällä hetkellä. ;) Paavolla siis painoa 3,7 kiloa kolmen kuukauden iässä. Täällä kotona vielä asuva Late-rääpäle taas painaa 2,5 kiloa. Tosin Paavo oli pentueen suurin ja Late pienin jo aivan vauva-aikana, vaikka syntyessä tämä asetelma oli vielä aivan toisin päin. Paavon paino mennee siis miehekkyyden piikkiin, vaan mihin vedotaan Laran kohdalla, jonka paino on jo 3,9 kiloa...? Tyttö oli kyllä pullea jo kasvattikodista lähtiessään. Pennut ovat siis olleet kaikin puolin hyvillä ruuilla. Täällä meillä taas asiat eivät taida olla niin hyvin, voisi sanoa 2 vuotta vanha Ruu, 4 kg. :o)

Minilauman kuulumisia

2010-11-14T11:46:00.000-08:00

Paljon on ehtinyt tapahtua Napinkin lähdön jälkeen. Edelleen meillä pyörii siis Tinja (ent. Lola), Late ja Lilja. Tinjalla on ollut oma koti tiedossa jo keväästä asti, mutta olosuhteiden pakosta Tinja muuttaa omaan kotiinsa vasta joulukuun alussa. Latesta jätämme kaksi jalostusoikeutta, ja koti on vielä hakusessa. Rohkeat ja kiinnostuneet voivat soitella siis yhä. :o) Kiinnostuneita on ollut ja paljon, mutta vain sohvakoristeeksi emme poikaa halua, joten tästedes toivomme yhteydenottoja vain tositarkoituksella. Kiitokset kuitenkin ihan kaikille kiinnostuneille! Liljalle olisi näillä näkymin oikein kiva koti tiedossa, katsotaan kuinka asiat kehittyvät.

Lauma pieneni kolmeen.

Tinjan perhe kävi taas tyttöä katsomassa. Pieni sai uuden lelun hajustettavaksi omaan kotiin muuttoa varten. Ihana pehmoinen vinkuankka on ollut rajussa käytössä. Rikkihän se jo on, mutta mahtaakohan siitä säilyä yhtään mitään sinne omaan kotiin saakka... :o) Vinkulelu vie järjen myös Roosa-mamilta: se vinkuu niin ihanasti, aivan kuten karvahiirikin, mutta siihen ei saa koskea... Tyhmät mamit luulee, että se tuliainen oli vauvoille, pyh... Noh, tästäkin huolimatta valtakunnassa kaikki hyvin. :o) Tinja oppi uuden kujeen: olemme välillä sulkeneet ne keittiöön, jotta voimme rauhassa siivota niiden paikkaa. Rajana on toiminut metallinen näyttelyhäkki sekä kevythäkki. Noh, tämä sisukkaana tyttönä sitten kiipeämään sen kevythäkin yli. Tässä välissä ilmoitettakoon, että kukaan näistä kolmesta vintiöstä ei vielä hyppää sohvallekaan. Tinjassa riittää kyllä sisua vaikka muille jakaa, se kiipesi aikoinaan jo pentulaatikon väliovenkin yli. On se vaan aika likka! Väliovi = puolikkaan oven korkuinen seinämä Croft Freedom-pentuaitauksessa

Niin viattoman näköinen kiipijä...

Pennut täyttivät viime perjantaina jo 11 viikkoa. Madotushan oli siis viime viikolla edessä, sillä viikon päästä pennut saavat jo ensimmäiset rokotuksensa. Sunnuntaina ollaan sitten menossa painimaan Paavo-veljen luokse, jännityksellä odotamme mitä siitäkin tulee... Varo Paavo, huonosti käyttäytyvät pikkuvintiöt tulevat. :o) Pentujen kasvaessa niille tuntuu tulleen enemmän energiaakin, tosin sikeitä vedellään ihan entiseen malliin. Vauhti on vain koventunut! Perheen muut koirat ovat edelleen ihan helisemässä näiden rääpäleitten kanssa. Pimu vihaa, Rastaa ärsyttää ja Ruuta pelottaa moiset pupelit. Vaan Roosa on kuin onnensa kukkuloilla: niitä saa riepottaa, niitä saa komentaa, niillä riittää energiaa! Ja ennen kaikkea - niillä on kivoja leluja! ;)

Nämä kaverit pysyvät sentään vielä häkkiesteitten takana!

Kävimme pentujen kanssa vierailulla mummulassa, eli suuntasimme parin kilometrin päähän Kokkilaan. Kaikki tulivat taloon kuin omaansa, eivätkä arkailleet yhtään. Misu-kisun lelut saivat kyytiä ja tietokoneen johdot kiinnostivat ihan kauheasti. Keittiössä sai herkkujen herkkua makkaraa, joten Anne-mummu sai pointsit kotiin myös pikkurusseleilta. Meidän koiratkin ovat jo aikoja sitten solmineet mummun tassunsa ympärille... Kokkilan keittiöitä voisi koirien mielestä siis kuvailla Disneyn Kaunotar ja Kulkuri-elokuvassa esiintyvän ravintolan tasoiseksi syömäläksi! :o)

Tytöt tarkastivat myös kaapit herkkujen varalta...

Viime aikoina pentuja on hemmoteltu senkin verran, että ne ovat saaneet ihan ikiomia herkkuja neniensä alle. Vihreät krokotiilit, juusto- ja kinkkurullat sekä kärsäpalat ovat menneet kuin kuumille kiville. Kaikki tajusivat heti niiden olevan syötäviä eivätkä leluja, ja vartioivat omaansa kuin haukat. Erityisesti Lilja antaa kyllä köniin sisaruksilleen, jos ne typerykset älyävät tulla lähellekään hänen makupalaansa! Liljassa on muutenkin paljastunut hyvin paljon Roosamaisia piirteitä, kuten rajunpuoleiset leikit, komentaminen ja pomottaminen muutenkin. Samalla se on äitinsä tavoin ihana sylivauva. Tämä onkin juuri parasta russelissa, siinä on ruutia joka menoon ja meininkiin, mutta samalla se on ihana sylikoira.

Pikkukrokot menivät parempiin suihin alta aikayksikön.

Heihei Lila

2010-10-25T11:26:00.000-07:00

Sinne meni meidän ilopilleri ja heilurihäntä...

Tänään oli Lilan vuoro lähteä kohti uutta kotia. Tyttö muutti Sandran ja Henrin luo Turkuun. Toivotamme tälle turkulaiselle pienperheelle iloisia hetkiä meidän aurinkoisen kanssa ja kosolti onnea tulevaan! Lilan uudeksi nimeksi tuli Nappi, joka onkin aivan sille sopiva ja muutenkin kerrassaan söötti nimi. :o) Tämä tyttö on luonteeltaan ihanan pirtsakka, mutta myös pippuria löytyy! Ehdottomasti koko porukan itsepäisin kaveri. Nappi rakastaa massun rapsutusta ja rajuja lelunriepotus-leikkejä. Automatkan loppumetreillä oli tytöltä tullut pieni puklu, mutta muuten ensimmäinen päivä uudessa kodissa on mennyt vallan mallikkaasti. Napin uusi ihastus lienee Harri Hylje... :o)

Pikku-Paavo uudessa kodissaan. Kuva: Anne Pajula

Myös Paavo ja Lara ovat kotiutuneet hyvin. Lara tutustuu pikku hiljaa perheen kissoihin, varmasti aina vain paremmalla tuloksella. Uusi, pehmeä peti ei ensimmäisenä päivänä kiinnostanut tyttöä ennen kuin sinne laitettiin omien sisarusten ja mamin tuoksuinen fleecehuopa. Pientä itkua oli molemmilla ekana yönä, mutta muuten vaaveilla kaikki hyvin: ruoka maistuu ja lelut kiinnostaa. Paavokin on tehnyt asiansa oikein hyvin ulos ja on jo hieman leimautunutkin uusiin vanhempiinsa. Killittelyllä ja pienellä itkuntapaisella saa aika hyvin huomiota isiltä ja äidiltä... Kasvattajatäti on kuullut huhuja, että uusi perhe olisi vallan ihastunut meidän pikku poikaan! Sellainen hurmuri-Paavo se on... :o)

Heihei Lenni ja Lara

2010-10-22T09:01:00.000-07:00

Porukan rauhallisimmat lähtivät ensimmäisinä.

Tänään se sitten tuli jo eteen. Luovutusikä. Pennut täyttivät 8 viikkoa, ja sen seurauksena Lenni ja Lara matkasivat kohti uusia kotejaan. Lenni muutti Annen ja Andren luokse Hämeenlinnaan ja Lara Kuusiniemen perheeseen Tampereen Peltolammille. Lennin miehekäs ja roteva olemus vaati uudeksi nimekseen ytimekkäästi Paavon. Larasta jäi Lara: ja Laran näköinenhän tyttö aivan onkin!

Lara kurkkii laidan yli.

Todettiin, että tämä pentue on kyllä aika heavy set kid x 6. Lenni nimittäin painoi tänään, luovutusiässä, vajaa puoli kiloa enemmän, kuin Roosan edellisen pentueen painavin poika Jojo (pentunimeltään Nuuskamuikkunen, viralliselta nimeltään Rapunzellin Chewbacca). Lenni painoi siis 2 kiloa ja 400 grammaa. Iso poika! Tämä pentue on kyllä rakenteellisestikin eri kastia: luustot ovat vahvat ja jalat paksut kuin labradorinpennulla. Kuulostaako tutulta, Mauro ja Tiina? ;)

Lenni Lerppakorva, päivää!

Kuten kuvasta näkyy, Lennin toinen korva on vähän alkanut lentää. Lennin korvat onkin kyllä aika hassu juttu, sillä ensin valkoinen korva lerpatti. Nyt lerpattaa musta korva ja valkoinen on ihan paikallaan. Eiköhän ne tuosta itsestäänkin asetu, varmuuden vuoksi tosin teipattiin tuo musta korva. Vaikka niinhän se on, että korva nousee jos on noustakseen ja päinvastoin. Komea Lenni on vaikka lerppanakin, ehkä korva tuo sitten pojalle jopa vähän ylimääräistä charmia russelityttöjä varten? ;) Lenni on todella ihana poika, rauhallinen ja jotenkin vain niin fiksun oloinen. Toivotamme pojalle uusine perheineen paljon onnea tulevaan ja lähetämme isoja suukkoja pikkuiselle herralle! :)

Värikkäät naamakaksoset.

Lara on myöskin ihanan rauhallinen luonne. Pippuria siitä kyllä löytyy silti, nimittäin Lara alisti kerran jos toisenkin sisaruksiaan pentulaatikossa! Lara on myös kovin kovin nätti tyttö, oikea prinsessa. Lara ottaa myös hyvin kontaktia ihmiseen ja viihtyy hienosti sylissä. Vitsailtiinkin jo, että meiltä vietiin sylikoirat tänään ja jätettiin vain pirun kiukkuisia minirusseleita jäljelle. :o) Lilja on nimittäin nyt ymmärtänyt, että pentubaarihan on vain ja ainoastaan hänen! Muun muassa Lola (jonka uusi nimi on Tinja) on jo saanut maistaa Liljan hammasta, kun on häirinnyt Hänen Korkeuttaan ruokailun aikana. Paljon peukutuksia lähtee myös Laran ihanalle perheelle, toivotaan myös, että perheen kaksi kissaa ottavat tytön avosylin ja mukisematta vastaan! :)

Värittömät naamakaksoset.

Vielä meillä on seuranamme neljä russelivauvaa. Pentulaatikko näyttää kyllä kovin tyhjältä, eikä se ole sama porukan sylivauvoja. Jäljelle jäi todellakin vain ne remuavimmat yksilöt. :o) Tosin, tänään pennut muuttivat pentuhuoneesta olohuoneeseen ja melu on hieman hälventynyt. Pennut ovat tyytyväisiä, kun saavat seurata ihmisten ja eläinten menoa lähempää ja pääsevät useammin ulos leikkimään. Eli on tässä omat plussansakin, kun vauvat vähenivät. Pieni ikävä on, mutta ei sentään kauheata itkukohtausta järjestetty, kun vauvat omiin autoihinsa katosivatkin. Niin upeisiin perheisiin oli helppo pennut lähettää, kiitokset siitä. :o)

Pentueen pippuriset prinsessat esittäytymässä.

Luovutusikä lähenee...

2010-10-20T08:27:00.000-07:00

Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen. Varmasti tärkein ja kaikkia kiinnostavin asia on se, että kävimme Ice cream-pentueen kanssa eläinlääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. Kaikki saivat terveen paperit, mistä ollaan tosi ylpeitä ja iloisia! Sirutuksessa puolet huusivat, puolet eivät. Sattuipa se kuitenkin, kun kaikki kakarat tulivat mielensä pahoittaneina äkkiä takaisin "oman mamin" sylkkyyn turvaan. :o) Kaikkien mielestä eläinlääkäritäti oli tosi ihana ja sitä piti pussailla koko ajan. Ainoastaan se oli tyhmää, kun se pisti sillä inhottavalla piikillä. Lilan häntä jaksoi jopa pistäessäkin silti heilua, on se vaan ihmeellinen tytteli. Aurinkoinen pienokainen. :o)

Roosa on iloinen, ettei naskalihampaat yletä vielä aivan kaikkialle...

Toinen iloinen uutinen on, että meidän kennelnimi julkaistiin viimeinkin Koiramme-lehdessä! Tarkkasilmäiset sen saattoivat sieltä jo bongatakin. Ja se nimihän on Sweetshot's. Nyt jo on esitetty arvailuja nimen tarkoituksesta, mutta vielä ei ole kukaan osunut täysin oikeaan. Vaan vielä ei sitä paljasteta! Kennelnimemme lähtee marraskuun alussa FCI:lle Belgiaan, saamme siis jännätä vielä hetken... Ja niin tekin. ;)

Liljan mielestä äidin kanssa on silti kivointa leikkiä!

Viime viikot ovat pentujen kanssa menneet vikkelään. Paljon ollaan ulkoiltu, oikeastaan aina silloin kun vain on voinut. Pirun nopeita ja uskaliaita nuo taaperot ovat, ei paljoa kiinnosta, missä mamit menee. On niin paljon lääniä nuuskittavana ja tutkailtavana. :o) Late on esittäytynyt edukseen, kun osaa tulla luokse joka kerta, kun naksuttaa pennuille Tänne-merkin. On sekin vain hieno poika! Muut sitten painelevat missä sattuvat ja vähät välittävät huudoista. Siellä puskassa tai leikkimökin alla on aina jotain niin paljon kiinnostavampaa. :o)

Pojat ei muistanut turvaväliä... :o)

Haimme Vammalan Haukkiksesta uusia leluja pennuille. Lara ei ponistaan luovu, se vain on niin paras. Late löysi oman lempilelunsa lankaisesta hiirestä. Hiiren pää on nyt jo kylläkin syöty... :o) Lisäksi saatiin aivan mahtava lelu kotiin viemisiksi, kun löysimme oranssin pitkäjalkaisen lehmän! Siinä riittää jopa viidelle, kuudelle russelivauvalle repimistä ja parhaimmillaan jopa samaan aikaan. Pieni sininen pehmonallekin tuli ostettua ja kas kummaa, se osui juuri poikien lemppariksi. Kyllä nää jo tietää, mikä on poikien väri ja mikä tyttöjen väri... :o)

Jotain jännää siellä oli...

Seitsemän viikon ikään pääsyn kunniaksi saivat pennut taas matokuurin. Se oli taas helppoa - oikeastaan se on ainut asia, mikä näiden pentujen kanssa on helppoa! Nimittäin se kynsienleikkuu... Huhhuh, miten voikaan noin pienen koiran kanssa olla se niin pirun vaikeaa? Kai se on se terrieriluonne... Niiden kanssa on vain hauska tapella kynsienleikkuusta. Hassut pikku egoilijat. :o)

Lenni vilkuttaa systerille.

Syysulkoilua

2010-10-06T06:26:00.000-07:00

Pennut olivat ensimmäistä kertaa ulkona: kaikki säntäilivät sinne tänne rohkeasti seikkaillen. Pissitkin tehtiin ulos hienosti. Kivet olisivat kaikille varmasti maistuneet, joten veimme ne isolle nurmikolle pihassamme. Syksyn lehtiä ja risuja oli kiva syödä, samalla täytyi kuitenkin tarkkailla ulkoiluttajien menoa. Roosa-äiti ei ollut mukana ulkona, vaan jäi letkeästi paistattelemaan päivää olohuoneen lattialle. :o) Mainiosti pärjäsivät vauvat ilman äitiäänkin! Tosin, eihän Roosa ole enää aikoihin nukkunutkaan pentujen kanssa. Ne nukkuvat ihan rauhassa, ja niin nukkuu myös Roosakin. Ei tarvitse kestää niitä teräviä naskalihampaita ja sitä aamuista huutoa, kun saa aamupisun jälkeen vain painautua takaisin peiton alle mamin kylkeen.

Nyt nopeasti ulos häkistä ja seikkailemaan!

Lilja leikki välillä yksinäistä vaeltajaa, ja seikkailikin pitkin pihaa kuulematta ollenkaan ulkoiluttajien maiskutusta. Itsevarma plikka! Late taas tuli ensimmäisestä pyynnöstä luokse ja oikein peilaili: "Minä olen kiltti ja katso kuinka söpökin olen!" Pentujen luonteita ei vaan voi olla hehkuttamatta. Ne ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme. Pikku hurmurit. :o) Oikeita pikku ärriäisiä, niinkuin russelin kuuluukin! Pennunkatsojatkin ovat kehuneet paljon pentuja ja niiden terrieritemperamenttia, mikä tietenkin on ollut mukavaa kuulla. Mahtaakohan mielipide pysyä vielä, kun riiviöt pääsevät valloittamaan uudet kotinsa... :o)

Jippii! Ulkona on kivaa!

Kaikki pennut ovat hyvin ihmisrakkaita. Ei tarvitse kuin hihkaista ovelta moikat kaikille, ja jo alkaa hännät vispaamaan tuulen lailla. Sitten huudetaan niin kauan, kun päästään syliin tai ulos pentulaatikosta painimaan. Lara pyytää usein syliin ihan itsekseen, kun muut leikkivät. Tuleekohan siitä prinsessa, jota täytyy aina paapoa... :o) Niillä silmillä kyllä voisikin saada pikku prinsessan tittelin! Ulkona pikku russeli-prinsessa riehui kuitenkin muiden mukana kuin vanha tekijä. Se tuli viimeisenä ulos kevythäkistä, tosin siihen meni aikaa ehkä sen puolen minuuttia. Nämä kaverit eivät turhia aikaile... Pojille tuli tyttöjä nopeammin väsy, ja ne hakeutuivat sitten tietenkin kevythäkkiin takaisin ja piippaamaan sieltä, että mennään jo takaisin sisälle!

Kauan täs ny pitää vielä odottaa...

Tänään oli sitten se päivä, kun meillä koettiin ensimmäinen tappelu. Lenni ja Lila ottivat yhteen ja lopputuloksena Lennillä valtavaksi turvonnut huuli. Eläinlääkärillekin soiteltiin ja varattiin aika. Turvotus kyllä laski sitten nopeasti ja Lenni söi normaalisti, joten soitimme klinikalle uudestaan ja hekin olivat sitä mieltä, että tarkastus olisi turha. Ainoan oikean kolauksen taisi saada Lennin ylpeys. :o) Lila jatkoi tyrannisointiaan ja kävi myös Laran päälle. Siinä vaiheessa joutui neiti jäähylle, ja loppupäivä onkin sujunut varsin mukavasti. Kyllä ne akat osaakin sitten olla pahoja suuttuessaan! Ehkä Lenni nyt sitten oppi, että naisten se maailma on ja niiden säännöt. ;)

Tuli todetuksi, että pihassamme vallitsee oikeanpuoleinen liikenne. :o)

Pennuille maistuu ruoka enemmän kuin hyvin. Joseran Familya mössättynä, possunjauhelihaa ja piimää, namskis! Pentubaari tyhjenee kokonaan jokaisella ruokailukerralla. Ja sen jälkeen pennut näyttävätkin lähinnä potkupalloilta. :o) Ähkyä ei niille sentään silti tule, vaan välipalan jälkeen juostaan toinen toisensa perässä (jos mahdollista) vieläkin kovempaa kuin normaalisti. Lennille ei aluksi maistunut kiinteä niin hyvin kuin muille, mutta nykyään poika ahtaa puuroa napaansa minkä kerkeää. Ja hyvä niin! Nämä pennut ovat olleet siis myös kiinteään siirtymisen suhteen hyvin helppoja, kuten Roosan edellinenkin pentue. Ja kyllähän se on aina hienoa, kun kaikki sujuu loistavasti. :o)

Nami! Saispa syödä joskus tän koko kipon tyhjäksi yksinään... :o)

Esittelyssä kauhukakarat

2010-10-03T07:28:00.000-07:00

Pennut täyttivät viisi viikkoa, ja meno vain hurjistuu. Late on osoittanut olevansa oikea pieni kauhukakara: äiti, sisko Lilja ja veli Lenni saavat kyytiä niin, että paha murina vaan käy! Meneville vauvoille annettiin toinen matokuuri, joka taaskin meni helposti alas. Kaikkien pentujen luonteet tuntuvat olevan aivan ihania, jokainen on rohkea, peloton ja avoin. Uteliaisuudesta puhumattakaan!

Pentulaatikon kyltti kertonee kaiken tarpeellisen... :o)

Meidän piti käydä ulkoilemassa tänä viikonloppuna, mutta tuuli niin hirveästi ettei sitten raaskittu. Ehkä alkuviikosti, jos aurinko paistaa eikä ole kauhean viimaisaa, pääsevät kaikki pennut tutustumaan pihaympäristöön. Late on käynyt jo äidin kanssa ulkona, ja poika valloittikin koko pihan heti omakseen! Häntä heiluen pää pystyssä pikku herra juoksi kohti uusia seikkailuja. :o) Uudet rakennekuvatkin pennuista otettiin, ja se sujui jo paljon paremmin kuin viime kerralla! Kaikki heiluttivat häntää innoissaan, ilmeisesti edellisestä kerrasta oli pienille jäänyt oikein hyviä muistoja. Silti, kun kuvaaminen kesti niin kauan, meni Latelta hermot...

Taidetaan kaikki jo uskoa, että Late ei vaan tykkää olla kuvattavana...?

Pennunkatsojiakin saatiin taas vierailemaan. Pennut olivat virkeällä päällä ja vieraat saivatkin hampaista varpaisiin enemmän kuin tarpeeksi. Lara sai omalta perheeltään ihanan tyttömäisen huovan ja poni-lelun hajustettavaksi uuteen kotiin muuttoa varten. Kolmen viikon päästä jätskipallerot lähtee valloittamaan maailmaa. Mutta onneksi meillä on vielä edes se kolme viikkoa... :o)

Laran eka oma lelu ja turvahuopa. Kuva: Marjo Kuusiniemi

Perheen muut koirat ovat kyllästyneet pentuihin jo täysin. Nähdessäänkin vain pennun ne juoksevat samantien sängylle tai sohvalle turvaan teräviltä naskalihampailta. Eipä siinä mitään, Roosakin on jo aloittanut vieroittamaan pentuja rajummalla kädellä. Tissitkin on mamilta pienentyneet kolmasosaan siitä, mitä parhaimmillaan olivat. Äänekkäämpiäkin pennut ovat: aamulla kello 07.00 alkaa ensimmäinen kirkkokuoro hoilaamaan "Tänne sitä ruokaa nyt ja heti!". Sitten vauvat uinahtavat tunneiksi, kunnes tulee taas uudestaan nälkä. Syömisen jälkeen pitää leikkiä ja painia hirmuisesti, kunnes tulee taas väsy. Pääasiassa niiden päivät kuluvatkin siis nukkuessa, syödessä ja leikkiessä, ja vieläpä aivan tässä järjestyksessä. Normaalia koiranpennun elämää! :o) Joskin kyseinen pentue tuntuu jaksavan olevan jalkeilla kumman pitkään... Tulossa siis lisää Ruun kaltaisia Duracell-russeleita, oikeita sähikäisiä?

Mekö muka kamalia? Pah!

Tosiaan yöllä keittiöön ei kannata laittaa valoa, sillä nämä tarkkanäköiset ja -kuuloiset kakarat pitävät kyllä huolta siitä, että pääsevät juoksentelemaan vapaasti pentuhuoneeseen! Äänekästä, terävähampaista, vikkelää ja älykästä russelinpentua ei käy muuta kuin uskominen. Ja villin yön jälkeen pentuhuone on kyllä sellaisessa kunnossa, että ei päivänvaloon sovi... :o) Pissejä, kakkeja, silppua ja sekundaa saa varoa, kun astuu neulahampaiden leiriin. Hiljaa hiipien saattaa saada pentulaatikkoon uinahtaneiden seikkailijoiden "tien vapauteen" suljettua. Niin kamalia, mutta niin ihania! Tätä mieltä on myös Roosa-äiti... ;)

Lenni leikkii perinnelelulla. Punainen lelukoira on aikoinaan ostettu Rastan pentuetta varten.

Yksi kuukausi takana, yksi jäljellä...

2010-09-25T06:39:00.000-07:00

Pennut täyttivät perjantaina 24.9.2010 neljä viikkoa eli yhden kuukauden! Aika on kulunut kuin siivillä. Ajatus aiheuttaa pientä haikeutta pentulaatikon pesijöissä: enää kuukausi, niin nuo pienet heilurihännät lähtevät ja perheemme palaa normaaliin, vauvattomaan arkeen. Nyyh! Mieltä kuitenkin lämmittää se, että Roosa-äispä saa vihdoinkin palata takaisin omaan nukkumapaikkaansa: Niinan peiton alle. :o)

Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa!

Ensimmäistä kuukausipäivää juhlittiin taasen kynsienleikkuun ja rakennekuvien merkeissä. 4-viikkoiskuvat voit käydä vilkaisemassa kotisivuiltamme. Lila on tytöistä ehdottomasti hankalin tapaus! Sen kuvassa sojottaakin toinen etutassu kauniisti pystyssä, valmiina nappaamaan sen ihanan kinkun edessä ärsyttävästi heiluvasta kädestä. :o) Tyttönen intoutui trimmipöydällä ollessaan mm. leikkimään kinkun kanssa, pusuttelemaan välillä seisottajaa, yrittämään peruuttamisen maailmanennätystä ynnä muuta pientä mukavaa. Lara näyttää kuvassaan taas keinuhevoselta: edes kinkku ei kiinnostanut, pöydällä oli i-h-a-n tyhmää! Lola kiinnostui kinkusta, mutta hienomminkin olisi voinut sujua. Lenni ja Lilja antoivat oikein mallikkaat kuvat, Late-lyllerö taas... Noh, lyllähti kasaan kuvia otettaessa. :o)

Porukan rohkeimmat ovat jo valloittaneet keittiönkin useaan otteeseen ja tutustuneet kerrassaan valtavaan kissaherra-Akuun. Reippaat tylleröt Lola, Lilja ja Lila.

Loppuun vielä pienokaisten painot neljän viikon ikäisenä. Late on lempinimeltään Lyllerö, mutta kuitenkin porukan pienin. :o)

Lilja 1106g

Lenni 1055g

Lara 1038g

Lila 1008g

Late 875g

Lola 1009g

Iloisia uutisia!

2010-09-22T06:08:00.000-07:00

Ice cream-pentueen emä Roosa (Rapunzellin Snowstorm) kävi 1½ viikkoa sitten antamassa poskisolunäytteensä PLL-testiä varten. Saimme tulokset tänään, ja voimme iloksemme todeta Roosan olevan PLL CLEAR!

Myös pentueen isä Mauro (Huoleton Siipiveikko) on todettu geenin suhteen normaaliksi, joten myös itse pentue on PLL CLEAR. Ihan huippu juttu! :o)

Roosa: "Joojoo, mun silmät on ihan kunnossa... Näätteks?"

3-viikkoiset vekarat

2010-09-19T14:34:00.000-07:00

... ja ensimmäiset seisomakuvat pienistä! Jotkut osasivat asiansa hyvinkin, joillakin taas oli ihan kamalaa, kun se piteli pepusta ja piti paikoillaan! Kamala nainen... :o) Yritetään huomenna kuitenkin saada paremmat kuvat, ja laitetaan ne sitten kotisivuillekin. Nyt kun julkaisukelpoisia olisi vain se kaksi.... ;) Kynnet tuli synttäripäivänä taas leikattua ja ensimmäinen matokuurikin meni hienosti kaikilta alas. Jauhelihaa menee alas hirmuisia määriä, ainoastaan Lenniä vähän ihmetyttää, että mitäs se tuommoinen mömmö on. Silti se aina välillä kuitenkin maistuu. Kauheaa kilpailua käydään ruokalautasella ja se näkyy painoissa. Useimmat painavat jo reilusti yli 800 grammaa. Pikku-Latekin tulee siellä tiukasti perässä... :o)

Ainiin, tänä perjantaina vietettiin jo toistamiseen tuplasynttäreitä, kun kasvattaja-täti Niina täytti 19 vuotta ja pennut 3 viikkoa! Eletään juhlahumussa viikko toisensa jälkeen! ;)

Liljasta saatiin oikein onnistunut otos! Miten voikaan 3-viikkoinen noin hienosti osata jo! :o)

Sitten sarjassamme niitä ei-niin-hyviä kuvia... Laten mielestä moinen homma oli aivan hanurista!

Paljon ollaan liikuskeltu pentuhuoneessa ja rohkeimmat ovat tulleet jo keittiöönkin, kun talon muu lauma on ollut teljettynä häkkeihin. Erityisesti pojat olivat kauhean rohkeita tutustumaan uuteen osaan talosta!

Lenni ja Lilja aloittelemassa painia.

Kulmahampaitakin on osalla pennuista jo puhjennut. Roosa ei oikein tykkää, kun roikkuvat tisseissä, mutta ei sentään vielä sano tiukaa EI:tä, kun sinne yrittävät. Sinnittele vielä pari viikkoa, Roosa-rakas...

Ensimmäiset pennunkatsojatkin kävivät viikonloppuna. Toisen perheen ollessa paikalla pennut lähinnä nukkuivat, kun taas toiselle perheelle ne antoivat oikein oivan esityksen siitä, kuinka virkeitä pienet russelilapsoset voivatkaan olla. Perheen isäntä sai vähän komentoakin pikku-Lilalta. Tomera neiti ei myöskään halunnut millään uskoa, että sohvanalunen ei ole pentusten paikka. Edelleenkin siis oikeita pikku terrierejä koko sakki! Kynsienleikkuukin on vain viikko viikolta hankalampaa... :o)

Päivä päivältä pennut liikkuvat nopeammin ja leikkivät rajummin. Niin suloisia taaperoita!

Kahden viikon etappi

2010-09-12T14:38:00.000-07:00

Perjantaina 10.9.2010 meillä vietettiinkin oikein tuplasynttäreitä! Sekarotuinen Pimu-prinsessa täytti 5 vuotta, niin se aika vain rientää... Samalla Roosan pennut juhlivat pentulaatikossa kahden viikon ikään pääsyään. Allekirjoittaneen työkiireiden vuoksi kynsienleikkuu ja synttärikuvat jäivät vasta sunnuntaille, eli kaksi päivää ollaan nyt myöhässä. Siitä kynsienleikkuusta vielä sen verran, että tällä kertaa se oli vielä vaikeampaa kuin viikko sitten! Kauhulla odottaen monsteri-möhkisten kolmen viikon ikää ja seuraavaa kynsienleikkuuta...

Jo aiemmin viikolla huomasimme jotain uutta pentulaatikossa: siellähän oli silmiä! :o) Tämä pentue on siitä ollut jännä, että silmät aukesivat tosi nopeasti ja kaikki alkoivat ottaa kunnon askeleitakin tosi varhaisessa vaiheessa! Nyt siis jokaisella on jo silmät auenneet, vaikkei virallisissa kaksiviikkoiskuvissa ehkä siltä näytäkään... Pennut olivat tänään nimittäin ensimmäistä kertaa ulkona pentulaatikosta seikkailemassa! Rohkeimmat ja hyväkuntoisimmat taisivat talsia jo yhteensä metrin, joten kuvien ottamisen aikaan iski odotetusti huima väsymys. Ymmärtäkäämme siis näitä pieniä huimapäitä. :o)

Onneksi ruokatarjoilu pelasi seikkailun lomassakin!

Silti piti lähteä tsekkaamaan vielä äiskän ruokakippo...

Ei löytynyt lisää safkaa, joten oli pidettävä pieni kurinpalautus!

Kun äiti oli pistetty ruotuun, oli aika alistaa siskokin tassun alle...

Johan sitten tulikin jo väsy! Kuvassa Ohukainen ja Paksukainen eli Late ja Lara. :o)

Kotisivuilta voit käydä vilkaisemassa virallisemmat kaksiviikkoiskuvat, mutta lopuksi voitaneen esitellä täällä blogin puolella vielä erikseen Laten mielipide moisesta touhusta!

"Tässä kuule sulle tosta kameran kans sähläämisestä...!"

Eka synttäripäivä ja kamala kynsienleikkuu

2010-09-12T13:51:00.000-07:00

Perjantaina 3.9.2010 pennut täyttivät yhden viikon ja eteen tuli se pakollinen kynsienleikkuu. Sehän oli sitten aivan hirveetä! Lila-tyllerö piippasi koko toimituksen ajan kuin olisi ollut pahempikin hätä. Muidenkaan kanssa ei helppoa ollut, terrierejä jo pienestä pitäen. :o)

Lilja-esikoinen viikon vanhana - painoa 366g

Lenni oli syntyessään porukan pienin, vaan ei enää viikkoisena - painoa pojalla 312g

Lara on ollut ruoka-aikaan kotona - prinsessan paino 374g

Lilassa luonnetta löytyy - ja painoakin jonkin verran, 343g

Late viikkoisena porukan pienin (taisi olla vielä vähän märkä ekaa kertaa punnittaessa...) - pikkumiehen paino 296g

Lola oli viimeisin muttei vähäisin - ei tosiaan, sillä painoa viikon ikäisenä neidillä 376g

Pitkän odottelun hedelmät

2010-09-12T13:28:00.000-07:00

Perjantaina 27.8.2010 syntyi meidän ensimmäinen ihka oikea kasvattipentue! Roosalle tämä pentue oli järjestyksessään jo toinen, ja sujui asianmukaisella varmuudella. Toinen toistaan kauniimmat pennut tulivat tähän maailmaan helposti ja nopeasti. Ainoastaan kaksi viimeistä tulivat perätilassa ja haukkoivat hieman henkeään hapenpuutteessa, tosin olivat hyvin pontevia ja äänekkäitä heti niitä kuivatessamme! :o) Tässä synnytyksen aikataulu ja tulokset:

4 narttua ja 2 urosta yhdistelmästä

Rapunzellin Snowstorm x Huoleton Siipiveikko

klo 01.42 mustavalkea narttu Lilja 191g

klo 02.00 mustavalkea uros Lenni 167g

klo 02.22 mustavalkea narttu Lara 207g

klo 02.48 mustavalkea narttu Lila 180g

klo 03.08 valkoruskea uros Late 191g

klo 04.00 mustavalkea narttu Lola 198g

Koko Ice cream-pentue neljän päivän ikäisenä.